Mistä on leppoisat sunnuntaipäivät tehty? Auringonpaisteesta, koirista ja kavereista. Kuolleista linnuista, hiestä ja ylisuurista kahluuhaalareista. Niistä on leppoisat sunnuntaipäivät tehty.

Vaan hei, voisiko olla parempaakaan tekemistä? Missä on treenin paikka niin siinä se kannattaa käyttää. Olimme siis sunnuntaina taipparikurssilla. Iskä oli avustamassa yhtä ryhmää ja minä pyörin häiriönä vähän siellä ja täällä. Kun kurssikerta saatettiin loppuun, pääsi harjoittelemaan omien koirien kanssa. Aiheena oli kuviokellunta elikkäs vedessä pläräämistä. Meidän piti mennä tekemään jotain yliuiton tapaista erääseen kanavaan, mutta kuulimme, että se lasketaan sinä päivänä. Olisihan se ollut hyvin traagista, jos eräs kälättäjä olisi huuhtoutunut kumijollansa kanssa jonnekin huitsinnevadaan :) Niin, kaivoin siis Iskän kanssa kumiveneenkin naftaliinista! kun ei sinne kanavaan uskallettu mennä, mentiin eräälle tutulle lämpäreelle ja siellä olikin vielä aika kivasti vettä. Boikotoin kumiveneen käyttämättä jättämistä, joten Iskä lupasi että voidaan pumpata se hiekalle ja saan siinä istua sen aikaa kun muut treenaa. Jee!

Sain ruokkia sisäistä apinaani sen verran, että vedin päälle Iskän kahluusaappaat, jotka olivat ainakin kumikengän osalta himppasen isot kolmikuutoseen jalkaani. Rannalta huudettiin, että "et uskalla oikaista lammen poikki". Enkkkööö.... No, pääsin melkein puoliväliin. Sitten meinasi hörpätä. Vesi oli kirkasta vielä siinä vaiheessa ja näin syvyyden, mutta pohja upotti aika paljon. Miettikää taas mikä episodi siitä olisi tullut. Yksi joutuu pelastettavaksi jostain metsälammesta, kun hörppyytti liian isot kahluusaappaansa vedellä. Ja kädessä oli vielä riistapussi. Olisin iloisesti kuviokellunut siellä snögärin (nokikana), lokin ja sorsan kanssa.

Jokatapauksessa treenit saatiin kuin saatiinkin alkuun. Melkein keskellä lampea oli pieni läntäre maata, johon laitettiin lintu koiran näkemättä. Sitten kävelytettiin koira paikalle, jolloin tuli laukaus startterilla. Sitten rannalta lähetys eteenmenokäskyllä riistalle ja palautus. Sitten tuli Pyryn vuoro. Se näki linnun, mutta voi jehna miten se oli into piukeana. NOLO! :) Pamaus kun tuli niin jätkä näytti ihan joltain ylioppilas Larvannolta. Iskä halusi kävellä sen kanssa vielä ilman hihnaa. Ei se veteen karannut, mutta meksikolainen hyppysirkka sykki joka suuntaan eikä ennenaikainen kastautuminen ollut kaukana. Iskä saattoi joutua pikkuisen korottamaan ääntä, kun korvat katosivat: "mie tiiän, että nyt on kastauvuttava!" Ainakin oli häiriötä. Note to self: näitä lisää.

Itse harjoitus meni alussa aika susille. Hienoa oli, että linjassa ei ollut mitään ongelmaa vaan koira eteni. Probleemi koitti pättäreen kohdalla, kun olisi pitänyt lähteä palauttamaan. Ihmetteli, ihmetteli ja lopulta sitten toi. Eli takapuoli edellä puuhun. Sitten kun alettiin tehdä niin, että laitettiin lintu veteen pättäreen eteen ja siitä pikkuhiljaa lähennettiin niin lopulta haki siitä matalastakin kohti. Tosin oli ensimmäinen kerta sitten syksyn, kun tehtiin tällaisia vesihommia. Harmi, kun Iskä lähti taas viikoksi pois. Olisi saanut hyvin tehtyä tiiviimmässä setissä nyt näitä harjoitteita. Ehkä illan pimeinä hetkinä siellä lilluu keltainen kumivene ja hiljaisellä äänellä kuuluu eteenmenokäsky. Mutta eihän Äiskä sellaista... Eihän? :)

Onnille haluttiin tehdä sellainen harjoitus, että maailman yksinkertaisin heitto tulee veteen, jonne täytyy lähteä rannasta suoraviivaisesti ja palauttaa suoraviivaisesti. Eli ei saa oikoa suuntaan eikä toiseen maitse. Oli ihan mukavan haastava tehtävä, kun joutui palauttamaan rannansuuntaisesti. Vaan ei kertaakaan harhautunut :) Hyvä Osku! Sitten tehtiin kakkosheitot pättäreen yhdelle puolelle ja toiselle puolelle ihan rantaan. Näissä ei mitään, paitsi viimeinen kovanonnen heitto. Ensimmäinen heitto tarttui veden alla olevaan puukarahkaan, jota koira joutui irrottelemaan hetken. Toinen heitto meni rantahietikolle ja ihmeteltiin, kun koira lipoo vimmatusti naamaansa ja katsoo välillä meitä, välillä lintua. Toi linnun muutaman lisäkäskyn jälkeen ja arvatkaa. Se kuhisi muurahaisia. Onnin naama kuhisi muurahaisia. Meinasi tulla kotimatkalla autossa tippa linssiin, kun O on niin nöyrä kaveri. Vaikka nipistää naamaa ja suuta niin silti tuuaan lintu käteen Iskälle. Iskä vielä pakitti hyvän matkaa maalle, että saa sitä palautusmatkaa vedestä. Eli koira ei saa ravistaa, vasta kuin luovutuksen jälkeen. Eikä se ravistanut. Voi Onnia.

Illalla haettiin vielä pieni lintutoimitus, kun varikset olivat päässeet loppumaan. Pakkanen on nyt piripinnassa variksia, yhteensä 17 niitä tuli. Pikkupakastin jääkaapin alla on täynnä korvasieniä. Minä en ala. Edes jäätelöpakettia en saa minnekään laitettua.

Onnittelut Lutolle ja Jäämiehelle, taas oltu edustavia. Luu PU2 VASERT ja Jänkä PU3. Alkaako se nuoriso siellä pistää ihan tosissaan kampoihin? :) Myös Tähkä ja Moa ovat olleet nätteinä näyttelyissä.