Mie tiiän, että miun Äiskä on vieny minnuu paikkoihin. Älämöllöö, vierrait ihmissii ja jos minkälaist iäntä. Mie tiiän, että miun veli ei oo täällä nytten. Mie oon käynt monta kertoo päivässä Äiskän kanssa päivittämäs pyllykirjoo (= lyhtytolppien tuoksuja) ja oon kävelly enemmä siinä narun näköses ku mitä muistan. Yks päivä miun Äiskä vei miut ihan ihme paikkaan. Se olj semmone, et mie pystyin juoksemmaa iha vappaasti, mut en ihan kuitenkaan. Se olj rajattu ihan ihmeellisest.. Ja se haisi. Äiskä laulo jottai päkäpää -laulua ja puhu lamppaista, mut mie tiiän, että se on miule tuntematon assie. Mie sain juosta siellä vappaasti ja välillä Äiskältä läht' pitkä vinkuva iän. Mie oon kuullu, et se on joku huomiopillitys. Mie tiiän, että miun Iskä on sanonut Äiskälle, että tätä et sua yksin tehä. Äiskä sano miulle, että koska Iskällä ei oo luppaa kuhtua jollai "tokokäskyllä" minuu ja Omppuu sivulle, niin se suap omatoimisesti pillittee. Mie tiiän, että miun Äiskä on ovela naekkone.

Miun Äiskä on myös syöttänt minnuu hyvin. Joka päivä oon saanna porssaan saparrroo, kuivattuu keehkkoo ja siipikarjan syöntä. Äiskä on sanont, että elä sitten vejä ruikulille. Mitä sekkää sitte tarkottaan. Mie kyl söi mielelläin, vaik mahhoo viänt. Van palataksseint siihe mikä olnt tärkkeint: siel ihmeellises paekassa miun piti seurailla, kun Ääppä män ieltä. Mie muistan, et mie en muistant aina kahtoo namikättä ja välil nuuskuttelinkkii. Miun Äiskä sano miulle, et piäassije, et mie opin kulukemmaan mukana hyvin. Jossaen nomen voettajaluokas pittää Äiskän mukkaan kulukkee mukana, vaan enpä mie ymmärtänt. Äiskä nauro kovasti, kun se kerto tuota. Kuulemma roimasti kaikkee muutahhii, van mie mietin et jos miulla on taipparit läpi niin mie voin syyä possunsaparoo nyt ja aina. Ja mie en muit miun Äiskän märinöit jaksant kuunnella. Mie oon Pyry ja mie tiiän. Mie tiiän.