Nyt on muutaman päivän loma pidetty ja tarkoitus on lähteä tänään takaisin duuniin. Takaisin tulen parin viikon päästä. On todella kurjaa jättää pojat tänne keskenään, mutta minkäs teet. Opiskelijan täytyy saada leivän päälle muutakin kuin ylähuuli pitkän talven aikana. Eikä aika käy pitkäksi, kun hommat ovat erityisen mieluisia - ikävä vain pääsee kalvamaan.

Eilen haudoin Pyryä lämpimällä ohrapussilla yli puolenyön. Pyryhän puuhkuttaa normaalissa olotilassaan täsmälleen kuten isänsä Jänkä. Nyt puuhkutusta ja puhinaa oli normaalia enemmän ja hieman huolestuimme Iskän kanssa. Lopputulemana arvelemme, että pikkuisella on paikat jumissa. Enkä tosin ihmettele. Uiminen ei ole Pyryn vahvimpia puolia, kun korviin menee vettä ja koira käyttää liikaa etupäätään. Tätä aiomme kehittää pitkän matka uintiharjoituksilla kera koirain pelastusliivien. Onneksi järvi alkaa melkein takapihalta.

Jokatapauksessa, eilen yritin yön pimeinä hetkinä löytää hauteen avulla kipeitä kohtia. Koira läähätti, kun painelin peräpäätä eikä se helpottunut keskiselänkään kohdalla. Lapojen tienoille päästyäni koiran läähätys loppui, se pisti kuononsa lattiaan ja silmät kiinni. Paikka oli löytynyt. Tuntui tosi kurjalta, kun pikkumiestä koski ja ei heti ymmärtänyt mistä oli kyse.

Tänään Rypsi pääsee fysioterapeutin eli kasvattajan käsittelyyn :) Jee! Luojan lykky, että apu on lähellä. Hierontaa ja tarvittaessa annetaan hieman syvemmälle lihakseen menevää hoitoa. Kukapa ei tällaista mahdollisuutta käyttäisi, jos on mahdollisuus? Hieman joutuu lyömään itseään kasarilla lättyyn siitä, ettei käytä koiraa ajoissa hoidossa, vaan vasta siinä vaiheessa kun jumit ovat jo syntyneet.

Jossain vaiheessa Plyysi pääsee tekemään ekan starttinsa nomessa, mutta koepaikat näyttävät lipuvan ohi käsiemme. Luonnollisesti seuran omat jäsenet ovat etusijalla, ymmärrettävästi. Urbaania legendaa liikkuu siitä, että liitytään moniin seuroihin jäseneksi ja siten saadaan starttipaikkoja. Mutta tämähän on vain legendaa, eikö? Voisi rakentaa skenaarion siitä, mitä tapahtuisi jos kaikki koepaikkaa haluavat tekisivät näin. Tai toisinpäin ajateltuna - mitä tapahtuisi jos kaikki talkoilisivat aina kun mahdollista? Tuottaisiko se lisää kokeita? Tästäkin on sellaista juttua, että tietylle ihmiselle ilmoittautuessasi ei sinulle löydy hommia kokeista / taippareista, vaan sinun täytyy tuntea ihmiset joille ilmoittaudut. Mistä ihmeestä vedetään mentaliteetti, että "kyllä me saamme omalla porukallamme aikaan" ja samalla toiset toimihenkilöt hakevat toistuvasti talkoolaisia? Ei voi tietää :) Onko kysymys sisäisestä organisoinnista vai jostain muusta?

Jossain vaiheessa voin jaaritella sitten niistä asioista, missä pojilla mättää treeneissä. Pyryllä kakkoset, joissa toinen on pitkällä vedessä (uimisen vuoksi) ja Onnilla kakkoset, joissa maamatka on lyhyempi (painaltaa ohi). Hakuruutu sille tulee tällä viikolla ja jännityksellä odotan kuulumisia sieltä. Energiaa keräillään tässä sille eli nyt jää halittelu- ja leikkihetket pois. Huh huh, ei oo heleppoo tämä koiraihmisen elämä.