Huh hellettä! Koiria ei ole voinut treenata kuumuuden takia, paitsi iltaisin. Omenan kuntoa on yritetty kasvattaa pyörälenkeillä. Kerran Äiskä kävi hölkkäämässä Mutikaisen kanssa. Vauhti ei ollut kenties riittävä, kun Onni juoksi vierellä ja katsoi toinen kulmakarva pystyssä hyvin hämmentyneen näköisenä. Aivan kuin se olisi sisäisesti nauranut Äiskän surullisille yrityksille kiihdyttää vauhtia. Kiittäisi kaveri kerrankin, kun ei Iskän hirmuvauhdissa tarvitse rykiä menemään. Iskä kertoi, että ollessaan juoksemassa Tuhveron kanssa juoksukenttää ympäri, oli se jättäytynyt ovelasti jälkeen ja tilaisuuden tullen oikaissut puolesta kentästä takaisin Iskän vierelle. Hirveän ovela Onni... Miten sen kanssa kuntoilee ja juokseen, kun on tukehtua nauruun sen tempauksia seuratessa? Rypsikin viihdyttää meitä parhaansa mukaan. Ainoa mikä ei naurata, on se että pentukarva on alkanut irrota tukuittain. Joka päivä siis meillä imuroidaan ja luututaan. Saas nähdä kuinka Nurmeksen näyttelyssä sujuu viikon päästä.

Juuri pääsin tekemästä pojille damiharjoitusta. Onnille vein motivoidusti dameja ja haetutin niitä. Tavoitteena oli tarkistella kanto-otetta. Onnin tavaramerkiksi on muodostunut niin sanottu "cigarillo-tyyli", jossa damia kannetaan toisesta päästä kuin Kummisedässä konsanaan. Argh. Sitä korjailtiin, kun tarvetta ilmeni silloin tällöin.

Rypsärille pistin valjaat ja jälkinarun selkään. Pyysin koiran sivulle, heitin summamutikassa dameja noin kymmenen metrin säteellä ja pyysin hakemaan yksi kerrallaan. Hienosti meni. Heti kun Iskä kävi huutelemassa "ohjeita", alkoi tökkiä. Komensin Iskän pois ja jatkoimme. Pyry tekee superhienosti, kun jaksaa keskittyä. Vielä ei siis häiriöitä kärsi ottaa. Ihan ymmärrettävää, kaveri on niin nuori. Keskityimme myös palautuksiin. Kun Pyry toi damin, se sai istua dami suussa. Silittelin sitä leuan alta ja kehuin kovasti. Sitten jossain vaiheessa sanoin kiitos ja otin damin. Palautukset sujuivat mielestäni Pyryn tason huomioon ottaen hienosti.

Niin monta kertaa kuin olenkin jo blogissa hehkuttanut, hehkutan edelleen. Pyry ja Onni ovat täysin erilaisia koiria (onneksi), mutta molemmat ovat aivan mahtavia. Olisi tylsää, jos molemmilla koirilla olisi samanlaiset vahvuudet ja heikkoudet. Nyt vastaantulevat haasteet ovat erilaisia. Esimerkiksi kaukokäskyt, joita Onnin kanssa tuskailin hyvän tovin, sujuvat jo Pyryltä. Lukijoiden tulisi nähdä myös Pyryn sivulletulot. Siinä on nimittäin Helevi-Äipältä peritty jotain. Upeaa! Eilen joskus kymmenen aikaan kävimme pihalla treenaamassa ja jos olisitte nähneet kontaktin seuraamisessa, ai jai.... Tämähän on tietysti vaan Äiskän hehkutusta ja maailmaan mahtuu miljoona lahjakkaampaa koiraa kuin meidän kamelit, mutta aloittelevina koiraihmisinä pienetkin onnistumisenhetket ovat kultaa kalliimpia...

Huomenna pojilla sitten riistatreenit, niistä myöhemmin lisää.