1296840480_img-d41d8cd98f00b204e9800998eTiesitkö, että toisin kuin ihmiset, kaikki maailman koirat puhuvat samaa kieltä? Koska koirat eivät käytä paljoa verbaalista kieltä, ne ovat erittäin visuaalisia eläimiä ja havainnoivat ympäristöään näön avulla. Ihminen voi harjoiteltuaan ymmärtää koiran kieltä ja koira voi oppia ymmärtämään ihmisen antamia signaaleja. Ihminen voi jopa vastata koiralleen tämän kielellä. Tämä vaatii ihmiseltä paljon opettelua ja paneutumista asiaan. Koiran kommunikointi jakaantuu kahteen osaan. Perimän/vaiston ohjaamaan ja opittuun kommuunikointiin. Esimerkki opitusta kommunikoinnista on vaikkapa se, kun sisäsiisteyttään opetteleva pentu oppii odottamaan oven vieressä, jotta se pääsee ulos. Koira käyttää kommunikointiin ääntä, näköä, liikettä, asentoja, tuntoa ja hajua. Koira tarvitsee kommunikointia muun muassa pariutumiseen, rauhoitteluun, esittäytymiseen, leikkimiseen, kurinpitoon, omistamiseen, henkilökohtaisen tilan saamiseen, stressin ilmaisemiseen ja tunteiden julkituomiseen.

Sanotaan, että koiran ilmaisemat rauhoittavat signaalit toimivat koiran henkivakuutuksena. Rauhoittavilla signaaleilla pysäytetään ja estetään aggressiota, stressiä, pelkoa ja muita epämiellyttäviä asioita. Signaalien avulla luodaan luottamusta, turvallisuuden tunnetta ja keskinäistä ymmärrystä. Se on siis yksi tapa kommunikoida. Se on koiran jo syntymässään saama kieli, jota ei vain opita jostain. Mikäli ihminen oppii lukemaan näitä, hän pystyy lisäämään luottamusta ja parantamaan suhdetta koiraansa. Rauhoittavat signaalit eivät ole siis vain koirien keskinäistä kommunikointia varten. Koira voi käyttää niitä muiden koirien kanssa, mutta viestiä myös ihmisille, esineille ja jopa muille eläimille. Ihminenkin voi käyttää niitä viestinnässään eläinten kanssa. Tässä luennoitsija antoi muistutuksen, ennen kuin innostumme liikaa: on tärkeämpää oppia lukemaan koiran signaaleja kuin oppia itse käyttämään niitä. Mitä hyötyä niistä muutoin olisi?

Lukijoita tässä vaiheessa varmasti askarruttaa, mitä ihmettä tällaiset signaalit käytännössä ovat. Rauhoittavat signaalit voidaan jakaa uhan mukaan kolmeen eri alueeseen: vihreään, keltaiseen ja punaiseen. Vihreällä alueella uhka on pieni ja stressitasot ovat vielä matalalla. Vihreän alueen signaaleihin kuuluvat esimerkiksi silmien siristäminen, silmien räpyttely, silmien kääntäminen pois, kirsun/huulten nuoleminen, haukottelu ja pään kääntäminen. Koira voi käyttää niitä signaaleja, jotka se on todennut tehokkaiksi ja jotka huomataan. Esimerkiksi koira, jonka kieli maastoutuu hyvin sen muuhun väriin ei todennäköisesti käytä kirsun nuolemista. Koira, jonka silmien edessä on karvoja, ei todennäköisesti räpyttele silmiään. Mitä signaaleja oma koirasi näistä käyttää?

Keltaisella alueella uhka suurenee ja stressitasot nousevat. Koira ottaa käyttöönsä signaaleja, joihin liittyy koko kropan käyttö, ei vain kasvojen alueella tapahtuva ilmehdintä. Keltaisen alueen signaaleja ovat esimerkiksi pois päin kääntyminen, pois lähteminen, hitaat liikkeet, leikkiin kutsuasento (ellei oikeasti ole leikkimässä), istuminen/maahanmeno, kaartaen liikkuminen (kohtelias tapa lähestyä tuntematonta), nuuskiminen, väliin meno (jos kaksi koiraa vaikkapa tuijottaa toisiaan), suunnan vaihto (toimii myös lenkillä), kasvojen nuoleminen, tassun nosto ilmaan, hännän heilutus (jos matalana jalkojen välissä), pentumainen käyttäytyminen (ns. liehittely), hymyily (huomio konteksti, joskus voi toimia myös signaalina onnellisuudesta), pissailu (tiheästi), jähmettyminen. Kuten huomasitte, osa näistä signaaleista on niin sanottuja kaksoissignaaleja. Tällöin ihmisen tulisi katsoa missä tilanteessa koira antaa kyseisen signaalin. Signaalin merkitys riippuu vaikkapa siitä hymyileekö koira silloin, kun vieras koira tulee tervehtimään vai silloin kun se tulee ja istuu omistajansa syliin. Juuri tällaisten tilanteiden takia ihmisellä täytyy olla koiranlukutaitoa ja harjoitusta signaalien lukemisesta, ettei niitä tulkitse väärin.

Punaisella alueella uhka on niin suuri, että koira puolustautuu. Stressitasot ovat taivaissa. Punaisen alueen signaaleja ovat muun muassa jäykistyminen/jähmettyminen, irvistys, murina, haukkuminen, tuijottaminen, uhkaavat asennot, näykkiminen ja lopulta jopa hyökkääminen. Koiran ajatusmaailman mukaan jos ei ymmärretä, silloin käytetään viimeistä vaihtoehtoa eli puremista. Ja puolustustautumispureminen tehdään tositarkoituksella ja kovaa! Lehtien palstoilla ilmoitetut puremistapaukset ovat ongelmakoirakouluttaja Halmeen mukaan poikkeuksetta tilanteita, joissa koira on ajettu yli reunan. Todennäköisesti koira on käyttänyt jokaiselta väritasolta rauhoittavia signaaleja, mutta niitä ei ole huomioitu tai osattu tulkita oikein. Eläimet, jotka hyökkäävät vaikkapa lenkkireissulla ihmisten kimppuun, on todennäköisesti jo ajat sitten ajettu loppuun stressillä ja ongelmat ovat käyneet koiralle ylitsepääsemättömiksi.

Kuulimme esimerkin, jossa perheen koira ja lapsi oli jätetty keskenään kotiin. Koira, sanotaan vaikka saksanpaimenkoira, oli ollut perheessä jo pitkään ja piti paljon lapsesta, joka oli kouluikäinen. Lapsi ja koira tulivat erinomaisen hyvin toimeen ja koira oli kuulu kiltteydestään ja kärsivällisyydestään. Tuona päivänä, jolloin koira ja lapsi jäivät kahdestaan kotiin, koira puri lasta kasvoihin. Lapsi vietiin sairaalaan ja hän sai jonkinasteisia vammoja puremasta. Koira vietiin välittömästi lopetuspiikille. Perheen isää jäi kuitenkin vaivaamaan asia, sillä koira oli itse tyyneys ja häntä kiinnosti tietää mitä oli tapahtunut. Koiralle oli tarkoitus suorittaa ruumiinavaus. Ennen kuin koira oltiin saatu avattua, huomattiin jotain mielenkiintoista koiran korvassa. Sieltä löytyi parisenkymmentä nitojan niittiä. Kouluikäinen poika oli saanut päähänsä rei'ittää koiran korvaa. Koira oli siis kestänyt vajaa parisenkymmentä kertaa tämän, mutta viimeinen niitti oli kirjaimellisesti viimeinen niitti. Sen jälkeen koira oli purrut. Kiltti koira kun oli, se oli todennäköisesti yrittänyt viestiä pojalle rauhoittavin signaalein, että anna olla. Sitten oli käytetty viimeistä vaihtoehtoa, joka oli lopettanut nitomisen, mutta myös koitunut koiran kohtaloksi. Kaikkea varmasti opimme tästä tarinasta, mutta ennen kaikkea sen, että koiraa lukemalla oppii paljon ja sen, että lasta ja koiraa ei tule koskaan missään olosuhteissa jättää keskenään.

1296839976_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Muista, että koiraa ei koskaan tulisi rangaista rauhoittavien signaalien käytöstä. Ei ihmistäkään kielletä kommunikoimasta. Sen sijaan opettele lukemaan tilanteita. Ihminen voi käyttää seuraavia rauhoittavia signaaleita omien koiriensa kanssa. Haukottelu, huulten nuoleminen, silmien räpyttely/siristely/pois katsominen, istuminen/kyykistyminen/makaaminen, pois kääntyminen/pään kääntö, hidas liikkuminen, kaartaminen, väliin meno (hyvissä ajoin, mikäli kahden koiran välille on syntymässä konfliktia). Näitäkään ei tulisi käyttää yltiöpäisesti osaamatta, mutta nämä eleet voivat auttaa. Erityisesti, jos menet kyläilemään paikkaan jossa on koira. Kun tapaa uuden koira, voi lähestyä sitä kaartamalla sivusta ja kyykistymällä (ei päälle!) varovasti. Mikäli et hetkeen liiku, tulee koira todennäköisesti tervehtimään sinua. Ensivaikutelma on koiralle todella tärkeää, joten siihen kannattaa panostaa.

Voit myös auttaa koiraa uusissa, jännittävissä tilanteissa. Anna sille tilaa. Tämä toimii esimerkiksi siten, ettei vieraita tervehditä ahtaassa eteisessä vaan vaikkapa olohuoneessa. Muita apukeinoja ovat: käänny koirasta poispäin, pidä hihna löysällä, anna koiralle vaihtoehtoja/pakoreittejä (tämäkin liittyy lajin historian saalis-saalistaja-ajatteluun), älä pakota, puhu nätillä äänellä (ei tarvitse kuitenkaan lässyttää tai piipittää), opeta lapset ja vieraat toimimaan oikein, liiku poispäin (toimii myös ulkoillessa), omien sosiaalisten taitojen hiominen, rutiinien noudattaminen, koiran kielen ymmärtäminen. Kuuntele koiraasi ja usko mitä se sanoo sinulle.