Tämän blogipäivityksen ei ilmeisesti ole tarkoitus onnistua. Kaksi kertaa olen lähes valmiin tekstin olen taikonut kadoksiin. Juhlaa.

Eilen olimme Pyryn kanssa BH -kurssin kaupunkiosiota harjoittelemassa. Mielessäni näin jo kuvan norsusta posliinikaupassa... Ensimmäiseksi kävelimme parkkipaikalta kadulla odottavan ihmisryhmän luo. Tarkoituksena oli pysähtyä ryhmän keskelle juttelemaan ja koira ei saa hyppiä tai haukkua. Pyry päätti kiltisti istahtaa vierelleni ja odotteli kylmän rauhallisesti. Sen tuulessa lepattavista korvista saatiin huumoriakin revittyä. Siitä sitten lähdimme parkkipaikalle takaisin ja kytkin Pyryn kiinni aitaan itse poistuen paikalta. Kurssin vetäjä käveli muutaman kerran Pyryn ohitse koiransa kanssa ja jätkä ei välittänyt tilanteesta yhtään. Tuo ohikävely tapahtui aika läheltä - jos Pyry olisi innostunut niin hihnassa se olisi päässyt liikehtimään aika paljonkin. Hihna löysällä poika pönötti sen aikaa, että tulin takaisin. Itse olin siis näkösuojassa. Ihan mahtavaa. Lopuksi kävelimme kadulla ja vastaan tuli vetäjä koiransa kera. Meni ihan tosi hienosti. Hihna löysällä saatiin tehtyä ohitukset. Lopussa tosin nurmikon hajut vetivät puoleensa ja sinne piti käydä merkkaamassa. Tosin se ei ole virhe, koira toteuttaa siinä vain luontaista käyttäytymistään. Päätarkoituksena on tsekata, että koira on hallinnassa eikä töhöile. Tuohon kuuluu esimerkiksi haukkuminen ja aggressiivisuus. Pari kertaa jos kävisimme tuolla kaupungilla pyörimässä niin voisimme varmaan sen kaupunkiosuuden päästä helpohkosti läpi. Hieno Pyry!

Jäimme kurssikerran jälkeen pyörimään vielä kaupunkiin ja mitä tekee Pyry. Keskellä katua tarjoaa vapaehtoisesti kontaktia ja seuraamista häntä heiluen. Tätä on odotettu! Voi olin niiiiin ylpeä härkäpojasta. Siitä on tulosssa iso miesi Hymy Meni sen verran hienosti tuo kaupungissa liikkuminen, että päätin samalla kertaa viedä Pyryn bussiajelulle. Jätkä käveli pokkana bussiin eikä höntyillyt minnekään. Kun bussi lähti liikkeelle niin sitä piti hetki ihmetellä. Sen jälkeen poika kävi makuulle ja siinä sitä töröteltiin. Kilometri ennen päätepistettä piti nousta istumaan, että eikö tämä kyyti koskaan lopu. Pelästyin, että nyt tulee ykä ja mietin tarjoanko villapipoa suun eteen ja jos tarjoan, pysyykö tavara siellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olen niin superylpeä tuosta kaverista. Onnilla kävi sen BH -kokeen jälkeen viime vuonna joku napsahdus pään sisällä ja sisäisti yhteistyön merkityksen. Minusta tuntuu, että meidän härkämiehellä se kävi eilen. Jos olen aiemmin miettinyt, että Pyryllä on korvien välissä pieni kurttuinen rusina niin nyt se rusina on alkanut muuttua viinirypäleeksi. Ihan mahtavaa! Ja se fiilis, kun katsot pientä pönttöä ja se tapittaa luottavaisesti takaisin. Voih. Meiän Rypsihärkä <3.