Kolme päivää olemme treenailleet täydellä höngällä nomejuttuja ja vähän pienemmällä liekillä sitten tokoa. Nomejutuissa kävimme kahtena päivänä tekemässä samankaltaiset markkeerausharjoitukset, joita sitten jälkimmäisenä päivänä vaikeutimme. Kolmantena päivänä eli tänään menimme kokonaan eri ympäristöön, jossa harjoituksen tarkoituksena oli harjoittaa hieman syvyyden hahmottamista ja nenän käyttöä.

Perusajatuksena oli tehdä muistiharjoitus jo ihan senkin takia, että nähdään missä mennään poikien muistin kanssa. Harjoitus alkoi ykkösmarkkeerauksilla selkeästi erillisiin paikkoihin (ja erilaiseen maastonmuotoon). Onnille tuli kolme, Pyrylle kaksi paikkaa. Kun noihin paikkoihin oli tehty kahdet ykköset per paikka, pojat kävivät yhden ns. kokonaisen kierroksen siten, että heitot katsottiin ja noudot tapahtuivat vasta lopuksi yksi kerrallaan heittojärjestystä mukaillen. Käytännössä harjoitus oli siis ykkösmarkkeerauksista lopun monimarkkeerausharjoitukseen. Olennaista tässä oli, että koira lähetettiin hakemaan dummy samasta paikasta, josta se katsoi aiemmalla kierroksella ykkösen. Pisteeltä toiselle tuli myös kävelemistä. Tämä olennaisesti vaikeutti tehtävää + sellainen kikkailu oli ensimmäisenä päivänä, että Äiskä juoksi kolmen heittopaikan väliä yksin.

Toisena päivänä saimme treeniseuran lisäksi useamman käsiparin heittopaikoille. Onnille lisäsimme haastetta neljään ykköseen ja Pyryllä kolmeen. Ihan uskomatonta miten hienosti pojat tekivät hommansa. Onnilla kävi lopussa pientä haparointia, koska lopun kierroksen noutojärjestystä muutettiin erilaiseksi mitä heittojärjestys oli. Yhden paikan haparoinnista huolimatta saatiin onnistunut suoritus. Jos olisi ollut kovinkin ahne, niin Pyry olisi voinut selvitä myös neljästä. Pojilla ei siis ainakaan näissä minkäänlaista ongelmaa tässä vaiheessa! Muistiharjoituksia lähdetään tekemään kyllä aikanaan lisää ja etsitään erityyppisiä harjoitteita. Kesällä ei tarvitse yhdenkään kokeen kaatua siihen, ettei koira muista.

Tänään markkeerausharjoitukset jatkuivat. Metsän ja turvesuon reunaan, korkeahkoon suopursukkoon ykkösiä. Matkalla aavistuksen leveä ja syvä oja ylitettävänä. Onnilla matkaa vajaa 100 metriä, Pyryllä aavistuksen vähemmän. Pyry teki aivan upeasti. Jätkän suorituksia on ollut ilo katsoa. Vaikka damit tipahtivatkin välillä näkymättömiin, oli kakaran nokka heti maassa. Jos damia ei heti löytynyt, teki poika töitä niin kauan että löytyi. Tulipa oikein luottavainen olo katsoessa reipasta työskentelyä. Samaa ei voi sanoa kuitenkaan Onnista. Kun ei osaa käyttää nenää niin sitten ei osaa. Kovasti se juoksi suoraan alueelle, polki damin päältä, pälyili ja lopulta pysähtyi ja jäi vain katselemaan. "Ei se dami oo täällä, kun mie en näe sitä". Siinä sitten oli pientä neuvottelua Iskän ja Onnin kanssa, kävivät yhden damin hakemassa yhdessä ja sitten alkoi sujua. Tuntuu, että se on joka ikinen kerta. Alussa ei voi haistella missä dami on, mutta lopussa alkaa sujua. Tähän tullaan kiinnittämään jatkossa erityisen paljon huomiota. Pyryn haistelemisen taso on jossain eri ulottuvuudessa Onniin verrattuna. Tosin Onnin kovasta työskentelytahdosta kertoo se jotain, että kesken palautuksen tuli niin kova vessahätä, että oli pakko kyykistyä. Dami tosin pysyi koko ajan suussa ja palautus tuli välittömästi ison hädän jälkeen :)

Kolmen päivän tehorytistys näkyy kyllä koirissa huomattavana väsymyksenä. Kotona ollaan ketarat ihan ojossa. Nyt tulee ainakin viikon pituinen tauko ja sitten mietitään seuraavia nomekuvioita. Toivottavasti sataisi kunnolla lunta niin näkisi treenata ulkona hieman pidempään. Nyt pimeä tuntuu tulevan välittömästi. Se täytyy muistaissani kirjoittaa, että muistiharjoitusten yhteydessä ei palkattu koiraa kesken harjoituksen, ettei se hankaloita muistamista entisestään. Oman suorituksensa jälkeen kumpikin sai sitten isomman palkan. Se näytti toimivan eikä kumpikaan osoittanut haluavansa makupalaa kesken suorituksen. Se ehkä osoitti myös, että pojilla motivaatio tekemiseen on siis jossain muualla kuin herkuissa. Emme kuitenkaan jätä palkkaa pois kokonaan. Toisinaan tekemisen välissäkin on hyvä mielestäni palkata. Homma säilyy mukavampana. Sama kuin miettisi omalle kohdalleen vastaavan tilanteen. Voi ei, nyt täytyy lopettaa ennenkuin menee taas johtajuusjuttujen kritisointiin... :)