"Koira on sekaravintoa syövä peto ja sen synnynnäiset lajiominaiset tarpeet tulee huomioida. Tälläisiä käyttäytymistarpeita ei voi koirasta jalostuksellakaan poistaa, vaan ne tulee tyydyttää. Monet koirat ajavat esim. juoksijoita, pyöräilijöitä, autoja yms. koska eivät muuten pääse tyydyttämään metsästyksentarvettaan.

Luonnossa koiraeläimen tärkein tehtävä on hankkia ruokaa eli metsästää. Koiran asuessa ihmisen kanssa usein unohdamme tyydyttää tämän todella tärkeän tarpeen. Koiran yksi tärkeimmistä aisteista on hajuaisti ja sitä käytetään metsästäessä. Metsästystapahtumassa koira etsii saaliin jälkiä nenällään. Löydettyään hajun se lähtee seuraamaan sitä ja lähestyttyään saalista lähtee juoksemalla saavuttamaan sitä. Kun saalis on saavutettu tapahtuu hyökkäys ja tappaminen. Tämä kaikki on täysin luonnollista toimintaa koiraeläimelle – myöskin meidän omille koirillemme. Kotikoirillakin on sisäänrakennettu metsästyksen tarve, joka tulee tyydyttää, muuten koira voi alkaa oireilla ja tulee helposti stressi- ja käyttäytymisongelmia.

Pysyäkseen tasapainoisena koiran tulee saada tekemistä, joka tyydyttää näitä synnynnäisiä lajiominaisia tarpeita. Ihmisen kannalta oikeanlaisen tekemisen tarjoaminen helpottaa koiran kanssa elämistä. Mielekästä elämää elävä koira on tyytyväinen, jolloin kaikenlaiset ongelmakäyttäytymiset helpottuvat tai jäävät kokonaan pois. Jo pelkästään tekemisen puute saattaa stressata koiraa niin paljon, että sen on vaikea kyetä hillitsemään itseään esimerkiksi lenkkipolulla vieraita koiria nähdessään. Koiran elämän järjesteleminen sitä tyydyttäväksi vaatii usein enemmänkin mielikuvitusta ja asiaan perehtymistä, kuin suurta ajallista panostusta.

Koiran luontaisia tarpeita voi tyydyttää monella eri tavalla. Yksi tärkeimmistä tarpeista koiralle on saada mahdollisimman luolamainen, rauhallinen oma nukkuma-/turvapaikka. Paikassa pitäisi aina olla katto, sillä kaikilla koirilla on synnynäinen pelko ylhäältä tulevaa uhkaa kohtaan. Koirahan on saalistajan lisäksi myöskin saaliseläin ja hyökkääjä yleensä tulee ylhäältä. Siksi koirat usein hakeutuvat sänkyjen, hyllyjen, saunan lauteiden yms. alle. Hyvän nukkuma- ja turvapaikan lisäksi koiran täytyy saada käyttää paljon hajuaistiaan. Kun antaa lenkeillä koiran paljon haistella ja tutkia maastoa, se tyydyttää metsästyksen tarvettaan. Koiralle voi myös tehdä hajujälkiä – makkarajälkeä, tonnikalasukkahousujälkeä, ihmisjälkeä, verijälkeä yms. Sen voi myös antaa etsiä ruokansa lenkin aikana puistossa. Nenää käyttäessään koira väsyttää itseään luontaisella tavalla ilman stressiä. Myöskin kaivaessaan ja pureskellessaan koira tyydyttää synnynnäisiä, lajiominaisia tarpeitaan. Kun järjestämme koiralle synnynnäisiä, lajioiminaisia tarpeita tyydyttävää tekemistä puhumme koiran virikkeistämisestä.

Verijälki koiran virikkeistämiseen

Koska kotikoiralle on vaikea tarjota oikeita metsästyskokemuksia, on jäljestäminen kaikille koirille sopiva vaihtoehto. Jäljestyksen kuningas on ehdottomasti verijälki. Verijälki jäljittelee eniten oikeata metsästystapahtumaa. Metsästyksestä ajallisesti suurin osa kuluu saaliseläimen jälkien seuraamiseen. Jäljestäminen on stressitöntä, sillä siihen ei kuulu takaa-ajo osuuksia vaan koira tekee tarkkaa, keskittynyttä työtä. Veren käyttäminen virikkeistää jälkeä ja monesta koirasta huomaakin miten tosissaan ne tähän harrastukseen suhtautuvat. Verijäljen ajaminen on selvästi koirien mielestä jännittävää, siksi se oikein tehtynä myös kasvattaa aran koiran itsetuntoa. Koiran täytyy antaa jäljestää itsenäisesti ja omassa tahdissaan. Jos näyttää siltä, että koira ei enää halua jäljestää tai sitä pelottaa lopetetaan homma kesken. Seuraavalla kerralla koira on jo ehtinyt sulatella asiaa rauhassa ja voi työstää sitä eteenpäin. Koiran on myös hyvä antaa syödä jäljen päästä löytyvä saalis rauhassa. Koira on tehnyt saaliinsa eteen töitä, joten sen arvo voi nousta koiran silmissä korkeallekin. Siksi jotkut koirat saattavat puolustaa saaliitaan – ja se heille suotakoon.

Verijäljen tekemisen idea on siis jäljitellä mahdollisimman pitkälle haavoittuneen eläimen jättämää jälkeä. Aloituskohtaan laitetaan verta ja sitten lähdetään kävelemään ja samalla suihkupullosta suihkautetaan verta maahan siten, että se muodostaa jäljen. Jäljen loppuun laitetaan saalis.

Verijäljen tekoon tarvitset:

- verta (ainakin alussa laimennettuna veteen vähintään 1/2 +1/2). Laita laimennettu veri suihkupulloon, silloin jäljen tekeminen on helppoa ja mahdollisimman siistiä.

- saaliin (lihaa yms.). Saaliiksi suositellaan yleensä saman eläimen lihaa kuin veri on, mutta kun teemme virikkeistämisjälkeä (emme siis kilpailujälkeä), sillä ei ole niin väliä. Saaliiksi voi laittaa ihan mitä vaan, kunhan koira kokee sen palkitsevaksi.

Merkkaa itsellesi alkukohta. Alkukohtaan laita normaalia enemmän verta. Edetessäsi suihkutat pullosta verta maahan – mitä harvemmassa verta on sitä vaikeampi jälki on. Laita verta myös saaliin päälle.

Tehdessäsi jälkeä pyri jäljittelemään haavoittuneen eläimen kulkua. Älä tallo omilla jäljilläsi verijälkeä. Älä poistu jäljen kautta, vaan kierrä toista kautta!

Verijäljen ajamiseen tarvitset:

- pitkän liinan (5-10 metriä), anna koiran mennä omaan tahtiin ilman, että osallistut asiaan. Sinä olet vain liinan pitäjä, joka pyrkii pitämään liinan löysällä. Tämä on koiran juttu. Vasta kun saalis löytyy kehut koiraa (älä suotta häiritse sitä taputuksilla) ja annat sen tehdä saaliille, mitä ikinä se haluaakin.

Koiran ajaessa jälkeä hyvät valjaat ovat aina parempi vaihtoehto kuin kaulapanta. Valjaat, jotka eivät nouse kaulaan ja löysä liina antavat koiralle vapauden tunteen.

Muista päästää koira jäljelle aina vain luvan kanssa, näin se oppii, ettei kaikkien jälkien perään mennä!

Verijäljen voi tehdä mihin tahansa. Yleensä kaupungeissa jälkeä saa tehdä puistoihin ilman erillistä lupaa mutta ollessasi yksityisalueella on kohteliasta pyytää maanomistajalta lupa jäljen tekoon. Alkuun maaston on hyvä olla hieman kosteahko, mutta ei märkä. Liian epätasaiset alustat kuten risukko tai sänkipelto vaativat koiralta paljon, joten ne on hyvä ottaa ohjelmistoon vasta kokeneemman koiran kanssa. Verijälkeä voi tehdä noin kahden viikon välein. Alkuun jäljen on syytä olla parisenkymmentä metriä pitkä ja noin 15 min – puoli tuntia vanha. Koiran kokemuksen kartuttua voi jälkeä pidentää ja vanhentaa. Koira haistaa hyvin vielä muutaman viikonkin vanhan jäljen. Muista että aivan tuore jälki on vaikeampi kuin vain hetken aikaa seissyt.

Monet koirat saattavat kokea verijäljen äärimmäisen jännittäväksi ja siksi suosittelemme, että ensimmäinen verijälki kannattaa tehdä joko kurssilla tai jonkun ammattilaisen kanssa. Näin varmistamme sen, että koira ei saa jäljestä pelottavia kokemuksia, jotka saattavat pilata jäljestyksen tulevaisuudessa. Suosittelemme verijäljen tekoa kaikille yli vuoden ikäisille koirille. Monille nuoremmille koirille se voi olla liian hurja kokemus (eiväthän pennut ja nuoret koiraeläimet luonnossakaan metsästä yksikseen)."

Lähde: http://www.rakkaathaukut.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=81:rakkaat-haukut-koirakoulu-syyskuun-teema&catid=26:kuukauden-teema&Itemid=75