Nonni. Nyt se on sitte tapahtunu. Meiän Fryykelille tuli murrosikä. Eräänä iltana iltapissillä pokkana nosti jalkaansa ja pissiä lorotti puskaan. Jäin katsomaan suu auki ja juoksin sisälle raportoimaan Iskälle. Pyry ei oo enää Äiskän penska, vaan siitä on tullut nuori miesi.

Muitakin havaintoja on merkkailun lisäksi. Hajut ovat alkaneet kiinnostaa erikoisen paljon ja käytös on hieman muuttunut. Pentuajoista on totta kai tulleet rutiinit tutuksi ja Pyry tietää kuinka meidän perheessä eletään ja toimitaan. Olen kiitollinen siitä, että meillä on kiireistä huolimatta säilyneet tietyt rutiinit perheen sisällä. Esimerkiksi ulko-ovesta ei rynnistetä pää edellä sisälle, vaan molemmat koirat odottavat lupaa. Onni menee ensin ja sitten Pyry saa vapauttavan käskyn. Tällä ei ole johtaja-aseman tai muun höpölöpön kanssa tekemistä, vaan sitä tehdää myös käytännön syistä. Toisaalta, kun mennään ulos niin ensin ihminen pukee rauhassa vaatteet päälle ja pojat odottavat maassa paikkakäskyn alla lupaa. Ensin tulee Onni ja kun Omena on hihnassa, saa Pyry luvan. Tähän siirryttiin siinä vaiheessa, kun molemmat pyörivät jaloissa ja stressasivat ulos lähtemistä läähättämällä. Vieraissa paikoissa tuota käytäntöä ei toteuteta, mutta kotona siihen pyritään. Ruokakupin saa, kun tulee sivulle ja odottaa luvan. Meillä on niin vähän neliöitä kotona, että siitä seuraisi kaaos, jos kaikki hötkyilisivät ympäriinsä. Varsinkin, kun Pyryllä on ihan vain himppasen verran tuota energiaa.

Mutta siihen käytöksen muuttumiseen. Pyry hakee aiempaa enemmän tukea arkipäivässä ja ollaan Iskän kanssa päätettykin tsempata sitä normaalia enemmän. Hirmuisesti uusia käskyjä tai temppuja emme aio opettaa. Eiköhän nuo hormonien hyrräämiset ole tarpeeksi. Vahvistellaan niitä asioita mitkä Pyry on tähän mennessä oppinut ja pidetään rutiineista kiinni. Onneksi Onni on tsemppaamassa ja ehkä sen läsnäolo helpottaa vähän Pyryn oloa. Onneksi tulevat niin hyvin toimeen. Eilen Onnin tullessa sorsalta piti veljesten päästä heti tervehtimään toisiaan ilosta pinkeänä ja vaihtaa kuulumisia. Ei mennyt kauaa, kun oli leikit päällä. Onnilla ei murrosikää muuten oikein huomannut, paitsi että se lopetti syömisen. Tuntuu, että vasta nyt se alkaa normalisoitua. Murkkuiän jälkeen nähdään sitten mitä Pyrystä on leipoutunut Hymy