1304504170_img-d41d8cd98f00b204e9800998eMainitsin viime kirjoituksessa, että pojat lähtivät Iskän kanssa viettämään laatuaikaa vapaan juoksentelun merkeissä. Pojat olivat huomanneet Onnille treeneistä tutun metsälammen ja päättäneet juosta sinne. Hups vaan, sinne meni talviturkki. Myös Pyryharakalta. Oli mennyt Omenan perässä ja jossain vaiheessa huomannut, että jalat ei ylläkään pohjaan. Ressukka oli alkanut hyppiä kuin heinäsirkka pellossa. Ilmeisesti se oli ollut kivaa, sillä pojat olivat juosseet lampeen ja pois, lampeen ja pois. Oli pieni järkytys, kun ulko-oven takana törötti kaksi märkää ja kuraista koiraa. Olivat kyllä väsyneitäkin. Onni meinasi nukkua istualleen ja pempe hyvä että jaksoi siirtyä nukkumapaikkaansa hirsiä vetelemään.

Onnilla oli tässä eräs päivä treenit ja hakuruutu ei sujunut kovin hyvin, kuten viime kirjoituksessa siitäkin mainitsin. Meille tuli tosi huono omatunto, että koiria pitäisi vieläkin enemmän lenkittää ja juoksuttaa kunnon kasvattamiseksi. Iskä oli sitten nähnyt yöllä painajaista ja pyöriskeli kylmässä hiessä. Oli unenpöpperössä sitten tuumaillut, että ei tuosta Pyrystäkään tule yhtään mitään (oli saman päivänä otettu varista ja kanto-ote oli ollut huono). Aamulla herätessäni mietin, että mikä ihme täällä makuuhuoneessa oikein haisee. Tunnontuskissaan Iskä oli keskellä yötä penkonut pakastinta ja ottanut variksen sulamaan. Kyllä nämä asiat ilmeisesti jäävät alitajuntaan... Samana yönä minä näin unta, että Pyry oli ROP-pentu. Vaikka kuinka yritin sen saada kehässä seisomaan niin se vaan hyppi ja pyöri ja pyöri. Tuomari sanoi unessa, että koiran esittäminen oli hävyttömän ala-arvoista, mutta turkillaan on rotunsa paras pentu. Sarjassa ei ollut siis muita koiria.

1304504284_img-d41d8cd98f00b204e9800998eEilen Pyry oli sitten petrannut kanto-otteensa kanssa. Iskä oli sitten päästänyt Pyryn lopuksi leikkimään ja juoksentelemaan. Rypsi oli haistellut siellä omia juttujaan eikä huomioinut missä Iskä menee. Sittenpä Iskä oli päättänyt mennä piiloon puskikkoon. Tällaisia opetuksia ollaan pyritty koirille antamaan, jos eivät seuraa missä ihminen menee. Oli mennyt tovi. Oli mennyt toinen. Pyryä ei näy. Yhtäkkiä näkökenttään oli ilmestynyt Pempe Kiljunen, joka oli käynyt hakemassa kentän laidalta sanomalehteen käärityn variksen ja kiikutti sitä ylpeänä Iskälle. Varmaan se oli miettinyt, että taas näitä ihmeellisiä treenimetodeja, varmaan nyt pitää itsenäisesti hakea riista ja sitten etsiä missä Iskä luuraa... Oli naurussa pidättämistä. Rypsi on ottanut tokon saralla myös edistysaskeleen. Jätkällä menee jo kaukokäskyt sovellettuna! Liike, jonka Onni on oppinut vasta nyt. Uskomattoman pätevää toimintaa. Parin metrin päästä onnistuu istu-maahan -sarjat. Tosin liikkeiden välillä käyn antamassa palkkaa, kun on niin nuori kaveri kyseessä. Tokokapulan nouto onnistuu myös. Näillä eväillä taas sitten eteenpäin.