Tämä viikko on mennyt pojilla melko lailla tsillailun merkeissä. Pyryllä on menossa muutaman kilon painonpudotus tulevia kisailuja varten. Onni se jaksaa heilutella kulmakarvojaan entiseen malliin. Molemmat pojat ovat tehneet peruslenkkeilyä ja todella kevyesti tokohommia, suurin osa ajasta on vierähtänyt koulun ja töiden merkeissä. Iskä on ollut taas poissa. Laskettiin, että vuoden aikana se viettää 70 vuorokautta metsässä. Eli ainakin omasta mielestäni ihan liikaa.

Tiistaina minulla oli kuitenkin kunnia olla tuomaroimassa noutajakoirayhdistyksen epävirallisia tottelevaisuuskilpailuja. Voi että, oli mukavaa. Hieman jännitin AVOn ja VOIn tuomarointia ja olisin mieluusti ottanut vain ALOn, mutta hyvinpä tuo päätyi. Ehjää pääsin kotiin :) Treenikaverit Maisa ja Brandy saivat molemmat alokasluokassa hienon ykköstuloksen, hieno juttu :) Pojat saivat tuomaripalkintona kotiintuomisiksi pussillisen siankorvia. Tähän päättyikin kenttäkoulutus tältä keväältä. Kerran viikossa miltei on tullut käytyä kentällä pyörimässä kisaamaan tähtäävien ryhmän kanssa. Onnistumisia on hienoa nähdä. Ja sitä yhteistyötä!

Tällä viikolla minun piti mennä ainakin Onnin kanssa starttaamaan vepetreeneissä, mutta ajattelin skipata viikolla eteenpäin. Hyppyyttäminen edestakaisin auton ja järven välillä ei tuntunutkaan niin hyvältä idealta. Moni muu oli ajatellut ilmeisesti samoin.

Tänään pikakutsun saattelemana olimme Onnin kanssa antamassa pientä ja nopeaa informaatiota noutajakoirayhdistyksen tokotoiminnasta. Puhuminen oli varmaan sen kuuloista, että ihan en tiennyt mitä kaikkea pitikään muistaa sanoa. Pääasia, että olennainen tuli esille eli koulutusta on. Onni näytti pienen pätkän seuraamista ja luoksetulon, jonka piti olla alokasluokan mallia, mutta muuttuikin kesken liikkeen voittajaluokaksi. Pientä turailua :) Lisäksi autossa oli este ja ruutu, mutta nähtyäni väen paljouden päätin pelata varman päälle ja olla ottamatta niitä. Tästä oli se hyöty, että muistin juuri häiriötreenin tärkeyden tuossa tokossakin.

Tokoa olen tällä viikolla harjoitellut jopa hämmentävän paljon Maisan (GF Blue-eyed) kanssa. Myös Brändi on ollut välillä mukava. Tai minä en ole tehnyt silloin liikkeitä, pelkästään papattanut kentän vieressä, nakellut puupökkelöitä ja tanssinut sadetansseja. Eli häiriötä, häiriötä. Toivotaan, että niistä ei tule ainakaan probleemia sitten virallisessa starttidebyytissä. Mutta hienosti on Maisa mennyt eteenpäin, siitä kuullaan vielä!

Ei siis tullut voittajaluokan starttia kaavaillun mukaan Onnille tänään. Se on varjostanut viikon mielialaa. Ristiriitaisia tunteita, niitä riittää. Onni sai tänään uuden määritelmän olemuksestaan. Yhdistyksen rotuesittelyssä puhunut henkilö viittasi Onniin (jonka kanssa olimme kehän ulkopuolella) "tuona isona kermanvärisenä koirana tuolla istumassa". Vullukka mikä vullukka, taas saatiin muistutusta :)

Huomenna on toinen kerta taipumuskoekurssia, jonne mennään Iskän kanssa. Tai minä assaroin ja Iskä vetää yhtä pienryhmää. Mukavaa! Tarkoituksena olisi tarkistaa myös kumiveneen kunto, josko lähikanavalla pääsisi tekemään vesihommia. Katsotaan vain niin joku siellä hallintalaitteistossa päättää juoksuttaa vettä padosta juuri kun soudan jollalla.

JK. Piti tarkistaa jalostustietojärjestelmästä tuo Onnin väri ja kyllä siellä minun mielestä kulta lukee. Selittämättömästä syystä tästä eräästä nimeltämainitsemattomasta aiheesta on kasvamassa tatti otsikkoon.