Meillä on hoidossa Pyryn ikäinen coton de tulear nimeltään Kevecotton Lucky Boy. Ikäeroa on Pyryn kanssa kaksi viikkoa, painollisesti varmaan vajaa 20 kiloa. Käsitykseni mukaan se ei ole koskaan elämänsä aikana uinut. Tänään se kuitenkin "oppi" uimaan Fryydigerin perässä. Ihan vetivät molemmat onnessaan kroolia pitkin koirain uimarantaa.

Pyrylle teimme myös kaksi vesimarkkeerausta. Hitsiläinen, kun sattui damikassi olemaan takapenkillä... Hauissa ei ollut mitään vikaa. Koira tosin ui niin intona, että meinasi jossain vaiheessa polskia kiepin. Etujalat uivat nopeammin kuin takapää ja pelkästä pystyuinnista ei voida kyllä puhua. Oli aika huvittavaa... Pääasia, että koira puksuttaa. Pienten leikkimielisten harjoitteiden jälkeen päästettiin pojat polskaamaan ja Pyry lähti uimaan kohti taivaanrantaa. Huudeltiin sitä, heilutettiin namirasiaa, maaniteltiin ja vaikka mitä. Ei tullut poika pois. Karjuttiinkin vähän hädissämme. Lähdin kahlaamaan koiraa kohti, kunnes se äkisti kääntyi kohti ja ui rantaan. Aivopieru? Jos oli, niin tapahtuipa sitten uudelleen. Taas samat kuviot. Mietittiin, että kohta siltä loppuu voimat ja se hukkuu. Tuli taas pois. Iskä oli aika hiilenä, kun luuli, että olin jotain sille heittänyt. Vannoin kautta kiven ja kannon sekä mörököllin syömiset päälle, etten tod ole mitään viskonut.

Koirat kiinni ja pois. Kun olimme lähdössä pois, näimme kuinka Sulevi Sorsa uiskenteli läheisestä kaislikosta tyytyväisenä avoveteen. Ai tuon se Rytky oli haistanut! Koira, joka ei ole koskaan nähnyt elävää sorsaa saati sitten kuollutta! Meillä on jonkinlainen sääntö, että ennen taippareita ei "hyvää" riistaa saa nähdä. Jälleen katsoimme suu auki toisiamme. Jollain näköjään on aikamoinen riistavietti! Voi jospa vain tänä vuonna osallistuisimme taippareihin, niin jätkän voisi ottaa sorsallekin jo mukaan jonkun kerran. Ei tietysti usein, ettei pää leviä. Kuitenkin jossain vaiheessa ne nomekokeetkin olisi haaveena joskus.

Onni teki eilen uusilla karvapalloilla eilen treenit. Niistä en osaa selittää, kun eilen en ymmärtänyt yhtään mitään Iskän syömisen ohessa haarukalla ja veitsellä havainnoiduista harjoitteista. Jotain korkeampaa matikkaa. Äiskällä on tunnetusti hyvin, hyvin lyhyt matikka. Kotona oleva iso Matikka riittää Jotain ohjauksesta eteen, sivulle ja sinne tänne... Kuka noista miehistä tietää? Mikä on meille iso kymysysmerkki, on se, ettei Pieksämäen ensi viikon kokeesta ole vieläkään kuulunut mitään ollaanko mahduttu. Kokeeseen olisi aikaa kuitenkin vajaa viikko. Yhteyshenkilöltä kysyttiin ajankohtaa milloin tieto tulee ja hänen mukaansa tämän viikon loppupuolella. Noh, onhan tässä vielä muutama tunti aikaa... Ketä tällainen vitkuttelu palvelee? Ei anna hirmu hyvää kuvaa kyllä järjestävästä yhdistyksestä. Syynä oli vielä se, että olisi mahdollisesti ehtinyt seuraavaan kokeeseen. Ehkä se tieto meidät joskus vielä tavoittaa...