Voi mikä kiire! Töitä, koulua, koirahommia ja matkavalmisteluja ennen loman alkua. Enimmäkseen töitä ja koirahommia. Tai no, koirahommia. On käyty jälkikurssilla, pojat ovat käyneet pupujäljellä, Onni on tehnyt linjaharjoituksia ja hakuruutua ja Pyry on tehnyt alati laajenevaa hakuruutua. Ja elämänsä ensimmäiset kaksoismarkkeeraukset, joista saa olla ylpeä.

Onni tuntuu tuon pienen sähikäisen rinnalla aavistuksen vanhalta pierulta, vaikka jätkä täyttikin juuri vasta kaksi vuotta. Kotioloissa Onnissa on jotain vanhan koiran viisautta ja äänetöntä auktoriteettia. Koira, joka toimii suurinpiirtein ajatuksen voimalla. Toimintaa silloin tällöin häiritsee vain ihmismieli sekalaisilla ja epämääräisillä pyynnöillään siitä, mitä tehdä ja millä tavalla. Ihmiset vaan ovat niin epäjohdonmukaisia.

Tällä hetkellä Onni on Leppävirralla Iskän kanssa nomekokeessa. Jäljelle pääsy oli kaatunut kaksoimarkkeeraukseen. Ilmeisesti oli juossut toisen tiputuksen ohi. Harmittavaa, sillä muutoin Onnin työskentely oli ollut ihailtavaa. Kuulemani perusteella linja oli ollut aika haastava ja eräs voittajaluokassa kisaava oli käynyt katsomassa kokeen ja todennut vaikeaksi. Omenalle koe sopi erinomaisesti, harmi vain että kämmi tuli noinkin helpossa asiassa. Hakuruudussa ei ollut mitään ongelmaa, mistä suuresti iloitsemme.

Mutta takaisin Pyryyn. Äiskän pikku Pyryyn. Kuolanaamaan. Maailman iloisimpaan koiraan. Mutsin pempeen, 8 kk. Jos minkä puutteen tällä hetkellä Pyrylle keksin, on se ehkä liiallinen innokkuus. Se ei mielestäni ole kuitenkaan pahasta, sillä koira varmasti tasoittuu ja rauhoittuu iän myötä. Iskä on hullunnut, että tänä vuonna taippareihin. Äiskä on nauranut partaansa, että sielläpähän käytte ittenne häpäsemässä. Ainakin tähän viikkoon asti. Kerronpa teille pienen tarinan treeneistämme. Treeneistä, jotka olisi voinut toteuttaa eri tavalla ja joista opittiin. Olimme harjoittelemassa Onnille hakuruutua viime kokeista viisastuneena. Menimme aivan uuteen maastoon ja teimme Omenalle syvän ja kapean hakuruudun, jota hajustettiin laahaamalla dameja maassa. Tämä siis siksi, että tajuaisi hakea tarpeeksi syvältä. Noh, Onni haki halutun x -määrän riistaa ja työ lopetetiin onnistumisen fiiliksiin.

Sitten ajattelimme, että noh, tehdään Pyrylle vaikkapa kolmen damin motivoitu ruutu. Olisi pitänyt kävellä sata metriä eri suuntaan Onnin ruudusta, sillä Pyry ei välittänyt pätkääkään omista kaakatusten kanssa nakatuista dameista, vaan rynnisti hakemaan Onnin hakuruudun kauimmaiset damit. Katsottiin Iskän kanssa toisiamme suu auki ja mietittiin, että ei kai sitä poiskaan voi tässä vaiheessa kutsua. Sieltä se sitten toi kauniilla kanto-otteella pötikän käteen. Katsoi vain meitä, että näinhän se vissiin piti tehdä. Kauimmaiset olivat 80 metrin päässä, eikä Pyry niiden vientiä nähnyt. Palattiin sitten siihen omaan ruutuun ja motivoidusti Pyry kävi nekin hakemassa. Tosin koko ajan katseli isompaan ruutuun päin...

Kaksoimarkkeerauksesta sen verran, että matkaa oli nelisenkymmentä metriä avonaisessa maastossa. Heti tajusi kupletin juonen ja toimitti palautukset suoraan käteen. Ei yrittänyt vaihtaa eikä sekoillut. Pupujäljellä Iskä oli mukana niin siitä ei ole havaintoja juuri. Matkaa oli ollut noin 50 metriä. Oli vetänyt ensin parit kakkahepulit, kun oli niin onnessaan (Note to self: kahden tunnin lenkki ennen mitään treenejä). Takapää oli polkenut vimmatusti vauhtia, mutta etujalat eivät jaksaneet enää vetää niin kovaa. Naama turpeessa oli suurin piirtein painanut. Sitten kun kaasuja oli päästelty, oli poika lähtenyt jäljelle, tuonut pupun kymmenen metrin päähän ja sitten saanut päähänsä  "...tai sithän mie voin pitää tän ihan ite!". Iskä oli huomannut aatteet ja vähän konahtanut poijjaalle. Sitten oli tullut käteen asti. Iskän kommentit: erittäin tyytyväinen. Jos Iskä sanoo, että erittäin tyytyväinen, sen parempaa kehua ei ole. Iskän "ihan hyvä", on yleensä Äiskän "huippu!".

Myös jälkitreeneissä jätkä on löytänyt uuden maailman. Enää ei ujostuta. Painetaan vain nokka maassa kohti makauksia ja merkataan ne kuopimalla rajusti maata. Voi pempeä, kun se on pätevä. Kotiin kun päästään niin sitten antaumuksella myös nukutaan. Tassut vispaavat unissa tuhatta ja sataa ja ääniä päästellään enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Aamulla meitä vähän jännitti Onnin kokeen puolesta, joten katsoimme yhdessä aamukuudelta Ylpeys ja Ennakkoluulo -elokuvaa. Vähän se haukotteli siinä lomassa (ei vissiinkään kiinnostanut hirveästi) ja lopulta nuokkui Äiskän kainalossa. Pikku pempe pölleröinen.