Saimme tiedon, että Onni on mahtunut nomekoulutukseen huhtikuulle, kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin. Lauantaille mahduimme myös tokokokeeseen. Ja... Iskää ja minua ei pitäisi toden totta jättää samaan tilaan kovinkaan pitkäksi aikaa keskenään. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja älyvapaat ideat lentävät kuin treeniriista pitkin ja poikin. Huomasin kennelpiirin sivuilta, että maaliskuussa on täällä meillä päin tokokokeet ja tuomaroimassa on meidän ehdoton lempparituomari. Niin monta kertaa kuin olen manannut, että täällä ei kisata - paha karma ikään kuin iskee. Never say never. Nyt on ilmoitettu Onni voittajaluokan starttiin ja myös Pyry alokasluokkaan. Voisi ehkä kysyä onko tässä taas mitään järkeää. Toisaalta, ei meidän touhut muutenkaan ole mitään älyllistä ilotulitusta. Nytpä sitten nähdään missä vaiheessa nuo voittajaluokan liikkeet ovat kahden kuukauden päästä. Jos tavoitteita ei aseta, ei niitä koskaan myöskään saavuta.

Tällä hetkellä kaikkia liikkeitä on harjoiteltu paitsi tunnaria. Siitäkin on suunnitelmat jo valmiina, toteutusta vaille valmista. Tänään käytiin tekemässä taas treenisettiä. Iskä teki Pyryn kanssa kaikki liikkeet ja minä tein Onnin kanssa seuraamista, ruutua, liikkeestä istumista, kaukokäskyjä ja hyppynoudon. Ruutu tehtiin tasan kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla pysähtyi keskelle ruutua. Tuli kyllä tosi hyvä mieli. Nyt voisi pyrkiä siihen, että epäonnistumisia ei tulisikaan ja toistot pitäisin ihan muutamissa kappaleissa. Ruudun idea koiralla on selkästi nyt kirkastunut. Seuruussa ja kontaktissa palkkasin runsaasti ihan pienistäkin onnistumisista. Olin todella yllättynyt Opon kaukokäskyistä. Ihan mielettömän hienosti meni, vaikka onkin hetki aikaa viime kerrasta. Tassujen eteen laitoin laudan, joka ei liikkunut ollenkaan koiran liikkeistä huolimatta. Onni pakitti istumisen ja maahanmenot ja passaili kropallaan aika hienosti. Matkaa ei ollut tässä vaiheessa paljoa, mutta parempi niin. Hyppynoudossa heitin kapulan ihan esteen taakse. Tätä pitäisi tehdä lisää, koira hötkyili selkeästi normaalia vähemmän. En tiedä mistä johtuu, mutta toko tuntuu nyt todella hyvältä Onskin kanssa. Nyt on kunnon yhteenpelaamisen makua. Täytyy pitää taukoa jossain vaiheessa, ettei tule liikaa.

Treenin jälkeen käytiin koko konkkaronkka kävelemässä pimeässä metsässä pientä tietä pitkin. Oli otsalamppu mukana, mutta silti oli hieman kolkko olo. Vissiin liikaa katsottu tv-sarja American Horror Storya. Siinä vaiheessa, kun Iskä alkoi vielä tahallaan pelottelemaan, käänsin kelkkani ja lähdin kohtuullisen rivakasti kohti autoa. Onneksi ei ollut videokameraa mukana. Olisin kuitenkin onnistunut tallentamaan jonkun örvelön kurkkimasta kuusten suojasta. Hui, kun oli pelottavaa. Iskää nauratti kunnolla. Onneksi Vappu piti meidän tyttöjen puolta ja kamppasi Iskän päistikkaa lumihankeen. Hiljenipä edes vähäksi aikaa  En tosin usko, että möröt olisivat uskaltaneet tulla kovinkaan lähelle. Sen verran kovaa kälätystä pidin. Niitä taisi pelottaa vähintään yhtä paljon kuin minua.

Asiasta kukkaruukkuun. Olen onnistunut hävittämään digikameran jonnekin mystiseen paikkaan. Se täytyy kyllä etsiä, muuten menee vähän liian tylsäksi pelkkä tekstin lukeminen.