Eilen oli pitkä päivä, kun treenasimme porukalla nomea ja tokoa. Treenit kestivät kahdesta puoli seitsemään. Alkuosa oli nometreeniä ja loppuosa tokoilua. Tällä kertaa Iskä ohjasi Onnia molemmissa lajeissa. Ja meni ihan superhienosti, Onni sai paljon kehuja. Sanoinkin, että Iskä saa siirtyä ohjaamaan myös tokopuolta. Omena tosin katseli aina välillä Äiskään päin, että eikö sinun pitäisi olla täällä häntä viemässä. Tai pelastamassa.

Eiköhän se Äiskä tässä viekin, kun ollaan ekan tokokokeen aiheuttamasta paniikista ja reaktioista selvitty. Tällä hetkellä sekä Onni että Äiskä ovat sitä mieltä, että levätäänpäs hetki. On ollut niin monta rautaa tulessa ja menoa jos jonkinlaista. Hyvä hengähtää välillä, niin jaksaa sitten taas