Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Voi kun pääsisikin. Nyt on iskenyt riittämättömyyden ja osaamattomuuden tunne koirien kanssa. Koirissa itsessään ei ole vikaa, vaan puutteita löytyy narun toisesta päästä. Mikähän olisi se resepti, jolla koirista saisi irti niiden parhaat puolet ilman, että menettäisivät iloisuutensa ja onnellisuutensa. Toki jo ehdottomalla rakkaudella pääsee pitkälle, mutta aina voisi tehdä jotain paremmin. En ole vielä keksinyt mitä se paremmin tekeminen tässä tapauksessa olisi. Tai sitten täytyy hyväksyä oma pienuutensa ja yrittää parhaansa. Kaikkeen ei pysty ja kaikkea ei tarvitse osata. Välillä on kenties hyvä pysähtyä miettimään sitä kuinka "hyvä" koiranomistaja olen. Ovatko koirani niin onnellisia kuin ne voivat vain olla? Mitä koiranomistajana voisi tehdä enemmän niiden onnellisuuden eteen?

Vakavasta pohdiskelusta arkisempiin ajatuksiin. Viikonloppu meni mainiosti, Pyry oli hoidossa Jerryn luona ja Onni oli reissussa mukanamme. Onnin kanssa tokoiltiin ja se sai juoksennella vapaana pari päivää. Taisipa saada muutaman nakinkin. Tokoa vähän harjoiteltiin taas. Huomasin, että tulevassa kokeessa ei olekaan Marko Puranen tuomarina, vaan Mauri Pehkonen. Toivottavasti ehdimme ottaa kaikki liikkeet kokeenomaisesti ja tsekata ne. Tietokone on edelleen jumissa, siitä syystä ei tule nyt edes kuvia näihin päivityksiin. Toivotaan, että saadaan pian kuntoon.