Tänään ollaan tylsistelty Ompan kanssa. Tai Äiskä on ollut ahkera koulun kanssa ja Onni on kuorsannut vieressä. Ainoa treeni mitä ollaan tehty on ollut koiranmakkarapaloilla maahanmenoa. Myös Onnin pyllyn koordinaatiota ollaan yritetty laittaa kohdilleen. Mammalla on ollut koko viikon vähän pää pipinä ja tänään kun yritin ottaa päikkärit sohvalla, niin Manni kävi tökkimässä vartin välein että nyt ylös sieltä sohvalta. Tai sitten kun herra itse suvaitsi käydä levolle niin se oli hullua ähkintää ja kääntyilyä. Otappa siinä sitten päikkärit...

Joskus vapaapäivä Monnillekin tekee hyvää. On koira ollutkin sen oloinen, että ihanaa Mutsi kun saapi vaan olla ja öllöttää. Sateen ropina sai mukavan raukeaksi. Huomenna Iskä on vapaalla niin saavat tehdä jotain nomeharjoituksia sitten.

Toivottavasti pian sataisi lunta, niin omistaja ei kastuisi läpimäräksi ja Onni saisi vetää kunnon hepuleita. Sitä odotellessa pieni videonpätkä. Mahtaa koiralla lonkat huutaa Niveaa tuollaisen hurjastelun jälkeen Mutta ai kun on söpö!

Onni odottaa joulua jo tosissaan. On oppinut katsomaan, näkyykö tarkkailijatonttuja ikkunasta. Kerroin, että ei niitä ehkä vielä mutta ei uskonut. Sanoi, että kyllä ne tontut jo marraskuussa liikkuu. Kuulema Ompun oma äiskä oli kertonut niin. Kauhulla odotan, kun aletaan tekemään joululahjalistaa. Tiedättehän te nuo pienet pojat, voivat joskus olla vähän suuruudenhulluja.

Joulukalenteri Onnille on jo hankittu. Partiolaiset kävivät yksi päivä ovella. Tunnistivat meidät: "Hei tuo on se koira joka aina menee meidän talon ohi!"  Se on kuvakalenteri niin ei myrkytetä koiraa suklaalla. Omena kysyi onko olemassa koiranmakkaralla täytettyjä joulukalentereita. Pettyi... Sitten Onni toivoi omaa joulusukkaa, jonne yllättäen ilmestyy joka aamu jotain kivaa. Se toive toteutunee, koska Opo on niin aamu-uninen, ettei se herää jos tonttu käy jotain sukkaan livauttamassa...