Eilen illalla ja tänään aamulla vedettiin kevyttä treeniä Mötleyn kanssa tokon parissa. Aiheena eilisissä hallitreeneissä oli paikallaolo, seuraaminen, kapulanouto ja hyppy. Paikallaolo vedettiin ihan perussetillä. Kävelin ulos ja siellä muutama minuutti odottelua. Taas se oli lepsahtanut lonkalleen. En oikein keksi mikä olisi paras tapa korjata tuo. Se on niin iso koira, että sen takaraajat pitäisi saada horottamaan suurinpiirtein sivuille ettei lepsahtaisi. Kunhan vaan pysyy nyt tuossa alkajaisiksi eikä pyöri niin siitä lähdetään rakentamaan. Vieläkin osittain ottaa pattiin viime kokeen paikkamakuu. Koirien ohjaajat voisivat yrittää olla panikoimatta ja hipihiljaa -> omat koirat rauhoittuisivat -> eivät hermostuttaisi muita koiria. Vaan se on ollutta ja männyttä.

Seuraaminen meni ihan normisti. Katsottiin minun käsien paikkaa. Voisin periaatteessa pitää ne koukussa ja 90 asteen kulmassa, mutta se ei näytä kovin rennolta ja luonnolliselta. Jos kädet ovat taas suorassa niin kosken väkisinkin koiraan. Ja sitähän ei sallita kokeissa, olipa se kuinka vahingossa tehtyä tai ei. Kokeilin sitten niin, että pidin koiranpuoleista eli vasenta kättä koiran vasemman kyljen luona. Eli kauempana itsestäni. Tuo vaikuttaisi nyt olevan paras paikka. Matikainen on vaan niin iso! Kapulanouto on edelleen mitä on... Sain Pitkäsen Sarilta vinkin, että kapulan voisi laittaa omalle oikealle sivulle ja koiran tasalle. Siitä sitten pyydetään hakemaan. Mitä tekee Onni. Ei lähde minnekään. Katsoo kysymysmerkkinä. Tekee u-käännöksen Äiskä edessä ja palaa sivulle. Ei näin. Muita keinoja kehiin ensi kerralla. Nyt pari noutoa ja palkkaa vain nätisti tehdystä suorituksesta.

Estehypyssä Onni kaartaa minusta katsottuna rajusti oikealle hypyn aikana. Tuota varmaan pitäisi harjoitella este seinässä kiinni. Toisaalta, se kuitenkin hyppää pyynnöstä takaisin ihan normaalisti. Näyttää vain aika karulta. Taas kovalla äänellä pyysin sitä istumaan ja löi maihin. Sitten normaalilla äänellä ja jää istumaan. Hohhoijjaa. Koiran on niin pehmeä ettei sille edes voi puhua kovalla äänellä. Kyllä tuon käyttäytymisen ymmärtäisin, jos Onnia aina iltapuhteena Iskän kanssa lätkittäisiin pitkin seiniä. Valitettavasti ei tuollaista harrasteta niin täytyy tulla siihen tulokseen, että se on a) pullataikinaa luonteeltaan b) kokee tiukan äänensävyn stressaavana. Täytyy sitten vain pelata niillä korteilla, mitkä ovat hanskassa. Saa yrittää olla multitaituri, kun toinen koira on taas ihan toinen ääripää. Toisaalta olisi aika tylsää, jos niistä tulisi hetkessä monessa eri lajissa valioita Ilmapiiri treenatessa vain hyvänä niin kyllä se siitä lutviutuu.

Nyt aamulla tehtiin samat liikkeet ulkona kentällä kuin eilen. Meni jotenkin paremmin ja Onni oli ehkä enemmän mukana. Pyöräiltiin ihan treeneihin ja Pyry jätettiin nukkumaan eilisillan väsymystä. Jätkä kävi sorsalla. Tällä kertaa tosin ei tullut mitään. Mutta Onniin palataksemme. Sillä oli punainen fleecehaalari päällä ja joka toinen vastaantulija vähintään hymyili meille. Ai kuinka niin vie katu-uskottavuutta? Ajattelin, että lihakset pysyvät vähän lämpimämpänä tuolla tavoin

Ehkäpä se näyttikin enemmän pyjamabanaanilta kuin koiralta? Rintakarvat (...ja ne kuuluisat villapöksyt...) yritin sulloa tuonne sisälle, mutta aina välillä ne tursusivat ulos. Kun palkkasin kaninkarvalla päällystetyllä pallolla, Onni juoksi pallon perään niin rajusti, että tuo puku välillä rusahti peräpäästä auki. Onneksi olivat vain tarralla kiinni. Muutoin olisi saattanut alkaa ihistämään, kun Hurtan fleecehaalari olisi revennyt. Kokohan tuossa puvussa on 551 eli selän pituus (säkä - hännän alku) on noin 55 senttiä. Siitä voi ynnäillä itse minkä kokoinen tuo koira on...

Paikallaoloon saatiin hyvää harjoitusta, kun takana treenasi joku koirakko palveluskoirapuolen eteenlähetystä. Itse olin Onnista jonkun 30 metrin päässä ja katselin toisen koirakon suoritusta. Lisäjännitystä toi kentällä hyppineet varikset. Tosin niistä Onni ei ymmärtänyt yhtään mitään. Onni pysyi siis hyvin paikallaan eikä löpsähtänyt edes lonkalleen. Noutoa yritin tehdä taas kikkailujen kanssa, mutta eihän Onni ymmärtänyt taas mitään. Sitten vein seinän viereen kapulan ja pyysin noutamaan. Kaksi kaunista suoritusta tuli, kun ei päässyt ryntäämään vaan otti kapulan nätisti. Jes! Tätä täytyy alkaa käyttämään. Kapula seinustalle ja siitä pikkuhiljaa sitten kauemmas. Este meni myös ok. Kerran meni maahan, mutta sen jälkeen onnistuneita suorituksia. Tosi vinoonhan se menee, mutta antaa mennä kerran ei kierrä tai muuta vastaavaa. Saa nähdä miten hyppy menee, kun voittajaluokassa aikanaan tulee kapulanouto esteen yli hypäten. Noita voittajaluokan asioitakin voisi vähän kerrallaan alkaa harjoittelemaan. Koira saisi vaihtelua treeneihin ja toisaalta ei jouduta kaikkea treenaamaan sitten täysin uutena asiana. Voittajaan on matkaa, mutta hyvähän se on asioita alkaa hauduttelemaan päänupissa.

Ps. Iskä on alkanut kutsua Onnia Mötleyksi, joten taas on saatu yksi nimi rakkaalle lapselle lisää. Ja ei. Emme käytä käskyissä tai muutoin tuota. Onni on Onni.

Pps. Onni teki tänään seuraamisen aikana seisahduksen, joten sanoin sille "hei ihminen!". Nyt suljen itseni hetkeksi komeroon ja pohdin pussi päässä koiran inhimillistämisen seurauksia (Onni saa avata lukon vasta, kun niin pyydän).

Huumorintäyteistä viikonloppua kaikille! Muistakaa hymyillä.