Nyt on korkattu uusi laji Onnin kanssa: vesipelastus. Tänään oli ensimmäiset treenit, joihin jopa löydettiin paikan päälle. Tosin piti kyllä soittaa kasvattajalle ja tarkistaa treenipaikka. Matkalla oli kääntymisen kieltävää kylttiä, rakennustyömaata ja kapeaa soratietä.  Soratien kapeus johtui kylläkin siitä, että kyseessä oli pyörätie, jota pitkin Äiskä posotteli treeneihin. Miten onnistunkaan aina? Ei voi kuin ihmetellä.

Harjoituksista sen verran, että ensin käytiin veneajelulla, suoritettiin hyppy veneestä sekä vientiä maalla. Omena pönötti kumiveneessä kuin pieni, karvainen lehmäntatti. Luuli vissiin, että oltiin menossa sorsalle. Hyppy ei tuottanut probleemia. Huusin luoksetulokäskyn ja sieltähän se Matikainen roiskaisi ja ui pää puolelta toiselle heijaten rantaan. Bueno. Kolme hyppyä ehdittiin suorittamaan. Vientiä ei Onni ollut koskaan kokeillut. Annoin vientiesineen sille suuhun ja sanoin "vie". Huomasin Matikaisen ilmeestä, että siellä se pään sisällä pieni apina hakkaa kiivaasti kahta pähkinää yhteen. Lopputulemana se vei esineen vastaanottajalle käteen yhdellä käskyllä. Tätä sitten muutaman kerran kokeiltiin, matkaa oli reilu parikymmentä metriä. Muutapa ei sitten tehtykään, mutta jäi aivan huippu fiilis. Fiiliksiä olivat jakamassa treenikaverit, Onnin sisko Ainu sekä Elmo.

On se vaan niin antoisaa, kun onnistuu jossain ja huomaa koirankin nauttivan. Omena oli ihan tohkeissaan: häntä pyöri ropellina ja takapuoli heilui kuin Beatlesin konsertissa. Huomenna lähden ostamaan oman kumiveneen. Mikäli iltapäivälehdistä luette sitten keskellä järveä ympyrää pyörivästä kumiveneestä ja siellä heiluvasta ponin kokoisesta eläimestä, niin Onni se vaan on ollut vepeä treenaamassa. Toivottavasti muutkin koette näitä onnistumisen tunteita koirienne kanssa. Tätä ei voita mikään! Huomenna Iskä käy tsekkaamassa Onnin kanssa, että onko siinä vesimarkkeerauksessa nyt jotain häikkää vai oliko päivän kunto vain huono viime kerralla. Rypsille käymme mahdollisesti lyhyen jäljen.