En uskonut, että tämä päivä koittaisi. Iskän kanssa kävimme autokaupassa ja mukaamme tarttui meille uusi auto. Siis uusi auto! Iskä sanoi, että viimeinen niitti Katiskan hylkäämiseen oli se, ettei poikia voinut ottaa enää kyytiin. Tämä johtui siitä, ettei Katiskasta saanut enää yhtä ainukaista ovea lukkoon. Äiskällä taasen meinasi viimeisen kuukauden aikana mennä henki ja terveys, kun Katiska oli juonut kengurubensaa. Äiskä meinasi joutua ensiapuun niskanikamien nyrjähdyksen sekä tyrien rytkymisen vuoksi. Tänään kävimme "uudella käytetyllä" autolla koeajolla (plus käytettiin se salaa samalla kuntotarkastuksessa... ) ja päätös oli aika selvä. Tässä olimmekin jo jonkin aikaa katselleet uutta jäsentä omituiseen perheeseemme.

Autossa on sellaisia ominaisuuksia, joita en edes tiennyt olevan.

Ohjaustehostin. Se siis tehostaa ohjausta. Ei tarvitse enää kahtasataa metriä ennen risteystä alkaa olan takaa kääntämään rattia. Ei myöskään enää auton alle jääneitä eläkeläisiä.

ABS-jarrut. Ai eikö risteyksistä pitkäksi ajaminen olekaan normaalia?

Airbag. Ei koskaan enää murtunutta nenää!

Kaukosäätöinen keskuslukitus. Nyt auton ovet saa lukkoon. Ei enää nippusiteitä lukonnappien tilalla, ei enää koskaan takapenkin kautta kiipeämistä etupenkille.

Ilmastointi. Ei enää omaa fleecehuopaa talvipakkasilla. Ei enää salakähmäisiä jääpalakylpyjä kesäisten huoltoasemien takahuoneissa.

Lohkolämmitin. En naisena edes tajua mikä tämä on... Sana "lämmitin" on jo bonusta.

Stereot ja cd-soitin. Voi juku. Usean vuoden jälkeen saamme mahdollisuuden vaihtaa radiokanavamme johonkin toiseen. Voimme kuunnella jopa itselle mieluista musiikkia!

Ajotietokone. Nyt ei tarvitse sanoa enää mutulla, että auto vie viisitoista litraa satasella. Voin täsmällisesti ilmaista, että ajoneuvomme vei kuusi pilkku kolme litraa äskeisellä ajelullamme.

Penkinlämmittimet. Tarvitseeko tästä edes sanoa mitään?

Naurakaa ihmiset rauhassa partaanne, mutta meille tämä on luksusta. Useat, jotka tuntevat Katiskan historiaa voinevat yhtyä tähän. Luulen, että pojat eivät halua enää poistua peräloosterista kun ne kerran sinne pääsevät. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, joka on tällä hetkellä. Enää ei tarvitse pelätä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin puolesta. Lisäksi, voimme vihdoin lähteä YLI kymmenen kilometrin päähän lähimmästä huoltoasemasta. Katiskaa voi huhujen mukaan tavata vielä silloin tällöin Savonlinnan yöelämästä. Älkää kysykö miksi. Mikäli lähdemme toukokuussa Kuopion erikoisnäyttelyyn, juhlitaan siellä sitten samalla tätä historiallista tapahtumaa. Kunhan Iskä ei vaan saa päähänsä jättää Katiskaa "kauppakassiksi". Muuten se on valinnan paikka: joko Äiskä tai valkoinen paholainen.