Jesjesjesjes... Tänään sitten alettiin Onnin kanssa panostamaan kaukokäskyihin. Pistin takapalkaksi Iskän eväskinkut ja jauhelihaa. Aloitin ist-mah-ist-mah- käskytyksen suoraan nenän edestä ja pidensin matkaa pikkuhiljaa. Lopulta olin saanut hilattua itseni kolmen metrin päähän ja Onni osasi tekniikan. Tarkoittaa sitä, että takapuoli ei liikkunut istumisten ja maahanmenojen välillä. Huh. Ihan mahtava juttu miten pienistä onnistumisista tulee heti parempi mieli. Huomenna näillä näkymin mennään käymään möllitokossa katsomassa miten menee.

Tietokone tuli huollosta. Ilouutisia oli siinä mielessä, että pyytämästäni kansiosta oli saatu pelastettua tiedostoja. Kun avasin ulkoisen kovalevyn ja katsoin mitä pelastettujen joukossa on, koin tyrmäyksen. Kyllähän niitä tiedostoja oli, mutta töitteni sijaan näin kuvia Iskästä Uuno Turhapuron näköisenä. En tiennytkään, että meillä on valkoinen verkkopaita jossain. Lisäksi joukossa oli kuitteja koirien tarvikeostoksista. Voe! Yritän jos voisivat kiskoa vielä niitä tärkeitä tiedostoja talteen. Kohta saadaan blogiin kuvamatskuakin, kun saan kameran toimimaan tässä vanhassa masiinassa.

Pyry saatiin tänään verekseltään kiinni. Olin nostanut pressujen alle köntin koirien jauhelihaa. Meidän oma pikku Rypsiporsas oli sitten tehnyt salapoliisintyötä ja löytänyt köntin. Onneksi ei ehtinyt syödä kauaa ja köntti oli jäinen. En voi ymmärtää tuon kaverin ruokahalua. Saa vajaan 9 desiä ruokaa päivässä ja silti kaula pitkällä kiljumassa sapuskaa. Onninkin ruuat yrittää syödä jos vaan saa tilaisuuden. Toisella oli nuorena täysin päinvastainen ongelma...