Haikein mielin seuraan, kun Iskä ja Pyry aloittelevat tokouraansa. Alussa liikkeet ovat mukavia ja helpohkoja ja yhteisen sävelen löytyminen innostaa treenaamaan lisää. Tai Iskänhän ei ensinnäkään pitänyt alkaa tokoilemaan - pois se hänestä. Aluksi koiralla ei vain ollut toista ohjaajaa Äiskän vetäessä muiden treenejä, kohta koira tekikin parhaiten töitä hänen kanssaan ja hupsista keikkaa, Pyry päätyikin Iskän ohjattavaksi. Sille tielle päädyttiin siis suhteellisen kivuttomasti.

Mikä siinä oikein on, että miehet eivät oikein tuosta tokosta aina innostu? Onko se juuri sitä, että nomeilu on tosimiesten hommaa? Ja jos koiraa ohjataan niin leikkimään ja lelluttelemaan ei ainakaan aleta. Ei ainakaan muiden kuullen. Monen seinän sisällä ja suojassa muulta maailmalta. Olen nähnyt ainakin puolen tusinaa pätevää äijää, jotka ovat joko oman oivalluksen kautta tai toisten esimerkin innoittamana alkaneet astella pois mukavuusalueeltaan. Ja voi ihmisten ilmeitä, kun koiran kanssa onnistutaan asioissa joita ei kuviteltukaan. Kyllä siinä kelpaa olla suu messingillä, ihan aiheestakin.

Olen miettinyt miten miehiä saisi tuonne tokon pariin ohjattua paremmin. Siellä on paljon hukkaan menevää potentiaalia. Uskaltaisin jopa väittää, että miehet saavat pidettyä jännityksensä naisia alemmalla tasolla. Tai eivät ainakaan näytä sitä niin suoraan. Useissa perheissä voi olla useampi koira, jolloin tokoilemisesta saa ihan äärettömän mukavan harrastuksen porukalla. Ei sen väliä vaikkei menisi koskaan kisaamaan. Onpahan edes jotain keskusteltavaa kahvipöydässä   Nomessa taitaa olla nyt mutulla heitettynä enemmän naisohjaajia mitä tokossa on miesharrastajia. Vitsit, että haluaisin hommata tänne jonkun matalan kynnyksen äijätokokurssin.

Eilen vetäistiin pieni pätkä treeniä. Kokeiltiin Pyrylle lelupalkkaa, mutta ylihän sillä menee. Siihen ei siis ehkä vielä lähdetä. Tosin namipussin heittäminen selän taakse toimii. Sille voi vapauttaa aina kun tulee hyvä kontakti tai liike noin muutoin onnistuu. Iskä ja Onni tekivät myös ekan kerran voittajaluokan ruudun melkein täydeltä matkalta sokkona (1,5m x 1,5 m ruutu). Onnistui kyllä, mutta Onnin pitäisi hoksata hakea sitä paremmin. Sitä siis aletaan hioa. Täytyy vaan olla kärppänä paikalla, ettei Iskä omi molempia koiria itselleen. Tässähän minulla loppuu lajit kohta kesken. Itse otin Onnin kanssa nyt paremmalla menestyksellä askelsiirtymiä ja tokokapulaharjoituksia.

Huomasin kenkien merkityksen taas seuraamiskuvioita tehdessä. Iskältä joululahjaksi saadut muckbootit ovat aivan liian jäykät. Kävely on suoraan jostain länkkärifilmistä. Muutoin ovat ehkä parhaat treenikengät ihan mihin lajiin vain. Seuraamiskaavioon käy parhaiten perinteinen huopikas. Tosin niitä viimeviikkoisia aivotärähdyksiä on syytä välttää. Liekö tärähdyksen vai minkä syytä, mutta tänään alkoi tehdä mieli Iskän tekemää jänispataa ja kunnon perunamuussia. Ilmeisesti meillä on pakastimessa vain poikien jäljenvetokani ja veikkaan, että siitä saattaisi tulla pikkuisen sitkasta soossia. Ehkä on aika kaivella viikonloppua kohti teerivarastoja sulamaan. Voisikin tehdä sellaisen Iskän kesäkeittiössä -henkisen dokumenttisarjan. Vahvasti veikkaan, että siinä vaiheessa Äiskä olisi ulkoruokinnassa loppukevään.

Pitemmittä puheitta, äijätokoa olkaa hyvä. Lupaan, että on viimeinen kerta kun lähetän näin hämäriä videoita. Noin niinku valon puolesta. Hengen hämärrys jatkukoon hamaan tappiin saakka. Taustamusiikkikin on samaa vanhaa, sopivasti aggressiota herättävää. Varsinkin tuo jälkimmäinen