Kurssi antaa valmiudet omatoimiseen harjoitteluun ja on suunniteltu erityisesti aloitteleville koirakoille. Kurssille mahtuu 10 ensimmäiseksi ilmoittautunutta koirakkoa. Yksi koira/ohjaaja. Kurssin hinta on 30 €.

Asiaa tuntemattomille. Mejä tarkoittaa siis: "Metsästyskoirien jäljestämiskokeen (MEJÄ) tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoitetun riistaeläimen jälkiä. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kertoa, mitä tuo MEJÄ oikein tarkoittaa, miten lajissa kilpaillaan ja miten sitä voi itse kukin harjoitella. Vaikkei kilpailemaan ikinä tähtäisikään, on pelkkä harjoittelukin mukava harrastus niin koiralle kuin ohjaajalle. Mikäli koira tuntuu ylienergiseltä, on jäljestäminen hyvä keino purkaa turhaa energiaa.

MEJÄssä koiran tehtävänä on seurata maahan tehtyä verijälkeä, joka päättyy ns. kaatoon. Kokeissa kaatona on kani, harjoituksissa käytetään aluksi yleensä jotain koiralle mieluista lelua (supinnahka, vinkulelu tms.).

Koira voi työskennellä joko ilmavainun tai maavainun perusteella. Kumpikin tapa on hyväksyttävä, joskin kahdesta muuten täysin tasaveroisesta koirasta yleensä maavainun perusteella jäljestävä arvostetaan paremmaksi (koska se seuraa jälkeä tarkemmin).

MEJÄä voidaan harrastaa silloin, kun maassa ei ole lunta. Kokeita järjestetään keväästä syksyyn, ihan kuumimpaan aikaan kokeita on vähän.

 

Jäljestämistä varten tarvittavat välineet

Jäljen tekoa varten tarvitaan

• verta (naudan tai hirvieläimen)
• sieni (n. puolikas tai ¼ tavallisesta kylpy-/autonpesusienestä tms.)
• narua, joka sidotetaan sienen ympärille (n. 2,5 metrin pätkä)
• merkkejä, joilla merkitään, missä jälki kulkee (nauhoja, pyykkipoikia, tarjoushintalappuja, maalarinteippiä…)
• talouspaperia (veri sotkee helposti)

Kilpailuissa tarvitaan jäljentekoon lisäksi

• kynä ja paperia muistiinpanoja varten
• kartta
• kompassi
• matkapuhelin (jos vaikka sattuu eksymään…)

Jäljestettäessä tarvitaan

• kaato (kani, kestokani, supinnahka, vinkulelu...)
• koiran valjaat (joita käytetään vain ja ainostaan jäljestyksessä)
• 6 m pitkä naru (materiaalia, joka ei polta käsiä)
• kyypakkaus
• juomavettä

Yleistä kokeista

Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin- ja voittajaluokka. Jäljestämisaika on enintään 45 minuuttia, jonka jälkeen tuomarilla on oikeus keskeyttää koe.

Jäljestäminen suoritetaan kävelyvauhdilla. Jos koira menee liian lujaa, tuomari voi pyytää ohjaajaa hiljentämään koiran vauhtia.

Avoimen luokan jälki on pituudeltaan 900-1000 metriä, ja se sisältää kaksi 90 asteen kulmaa, joissa on makaus. Jäljen tekemiseen käytetään 1/3 litraa verta, ja jäljen tulee olla vähintään 12 tuntia vanha. Saatuaan kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon koira siirtyy voittajaluokkaan.

Voittajaluokan jäljen pituus on 1200-1400 metriä, ja se sisältää neljä suoraa osuutta, joilla jokaisella on makaus. Osuudet ovat eri pituisia, ja vähintään 300 metriä ennen kaatoa on jäljessä katkos. Voittajaluokassa jäljen ikä on vähintään 18 tuntia, ja verta jäljen tekemiseen käytetään 1/3 litraa. Saatuaan kolme ykköstulosta voittajaluokasta koira saavuttaa jälkivalion (JVA) arvon. 

Koejäljen tekeminen

Jälkimaastolle ei aseteta tarkkoja määrityksiä ja vaatimuksia, mutta sen tulisi vastata todellisuudessa riistan liikkuma- ja oleskelualueita. Maaston pitää olla kohtuudella ihmisen kuljettava, joten aika rankkakin maasto (hakkuualueet, tiheiköt…) on käypää.

Jälki pyritään vetämään suoraan, ja mitään sellaista (kiviä, puunrunkoja, puiden oksia yms.) ei jälkeä tehtäessä kierretä, mistä ihminen pääsee yli/läpi.

Jälki tehdään kahdessa erässä: ensin merkitään, sitten vedetään. Molemmilla kerroilla jälkeä tekemässä on kaksi ihmistä: suunnistaja ja avomerkitsijä / piilomerkitsijä ja verettäjä. Kokeisiin osallistuvien odotetaan osallistuvan jälkien tekemiseen, joten jos kilpailut ovat sunnuntaina, on kisaajien oltava lauantaina jälkiä tekemässä. Jäljet arvotaan niin, että kukaan ei voi jäljestää itse tekemäänsä jälkeä.

Kisajärjestäjät antavat jäljen tekijöille kartan, jonka perusteella jälki suunnistetaan (kompassi apuna) ja avomerkataan (merkit ovat näkyvissä kun niitä lähestytään). Tapahtumapaikat (lähtö, makuut ja kaato) suunnitellaan. Suunnistaja mittaa jäljen pituuden askelparilla. Jäljen teko on tarkkaa puuhaa, sillä mikäli jälki todetaan koiran suorituksen jälkeen sääntöjen vastaiseksi, jälki hylätään eikä koira saa tulosta.

Kun jälki on suunnistettu, lähdetään poistamaan avomerkinnät ja tekemään piilomerkinnät (=merkit eivät saa näkyä tulosuuntaan, ettei koiran ohjaaja tiedä, missä jälki kulkee). Tapahtumapaikat (lähtö, makuut ja kaato) tehdään rikkomalla maan pintaa n. 30 x 30 cm alueelta. Ennen tapahtumapaikkoja merkitään ns. etumerkit, jotka poikkeavat normaalimerkeistä.

Piilomerkitsijän perässä seuraa jäljen verettäjä. Sieni kulkee AINA viimeisenä jäljellä, sen jälkeen jäljelle saa seuraavaksi astua kokeeseen osallistuva koira. Veretys alkaa lähtöpaikasta, jossa vedellä kostutettu sieni veretetään (n. 1/3 koko verimäärästä käytetään). Sientä vedetään perässä jäljen mukaisesti. Makauksille tiputetaan verta, saamoin kaadolle. Kun jälki on vedetty, laitetaan sieni muovipussiin, ettei siitä pääse verta/hajuja paikkaan joihin niitä ei haluta.

Suunnistaja on myös opas

Jäljen suunnistaja toimii koetilanteessa tuomarin oppaana kyseisen jäljen osalta. Hänen tehtävänään on myös viedä kaato jäljen päähän ennen suoritusta. Jälkeä ei tietenkään viedä sinne itse jälkeä seuraamalla, vaan käyttämällä muuta reittiä. Kaato kuljetaan paikalle hajun leviämisen minimoimiseksi esim. muovipussissa, joka tuodaan metsästä saman tien pois.

Oppaan tehtävät ovat vaativat ja vastuulliset. Hänen pitää koko ajan tietää, missä jälki kulkee, minkä takia muistiinpanot ja riittävän tiheät merkinnät ovat tarpeen. Opas toimii sananmukaisesti tuomarin oppaana jälkeä suoritettaessa. Ennen suoritusta hän antaa tuomarille yleisselvityksen jäljestä ja sopii tuomarin kanssa niistä merkeistä ja keinoista, joilla hän ilmoittaa jäljen kulun, makuut (VOI-luokassa myös kulmat ja katkon) sekä kaadon. Jäljestettäessä opas ilmoittaa tuomarille ajoissa (n. 30-60 metriä ennen), kun lähestytään makuuta, kulmaa, katkoa tai kaatoa. Hän myös osoittaa tuomarille ko. tapahtuman tarkan paikan.

MEJÄ on myös fyysisesti vaativa laji niin ohjaajalle kuin tuomarillekin. Esimerkiksi voittajaluokkaan osallistuva ohjaaja liikkuu metsässä jälkien parissa jopa yli 10 km:n verran. Hän osallistuu kahden jäljen tekemiseen (toisessa suunnistajana, toisessa apulaisena), toimii toisella jäljellä oppaana, kerää ko. jäljen merkit pois ja osallistuu kokeeseen vielä oman koiransa kanssa. Lisäksi tulevat vielä tietenkin kaadon vienti, kulkemiset autolle ja takaisin yms. On vielä huomioitava, että jälki ei todellakaan yleensä kulje mitään polkuja tai helppoja kangasmetsämaastoja pitkin, joten jo maasto tekee lajista rankan. Monesti MEJÄ-harrastajat huomaavatkin syksyllä, että paino on pudonnut useamman kilon verran. Talvella on sitten taas aikaa kerätä vararavintoa tulevaa MEJÄ-kautta varten.

Koesuoritus

  Ennen kuin kukaan kilpailijoista pääsee jäljelle, tehdään laukauksensietotesti. Koirat sidotaan puihin kiinni ja ohjaajat poistuvat vähän matkan päähän. Mikäli koira ei läpäise laukauksensietotestiä sen koe keskeytetään.

Jäljestämisosuus alkaa jäljen lähtöpaikalta, jota koiran annetaan nuuskia, ja josta se johdatetaan oikeaan suuntaan. Jäljen ensimmäinen, n. 10 metrin päässä sijaitseva merkki on avomerkki, jonka ohjaaja näkee. Siihen asti koiraa saa opastaa ja kannustaa, sen jälkeen ohjaajan pitää jättäytyä narun päähän ja antaa koiran työskennellä omatoimisesti. Mikäli koira kadottaa jäljen, sillä on kolme (3) minuuttia aikaa löytää jälki uudelleen. Mikäli aikaraja kuluu umpeen tai koira ei osoita halua löytää jälki uudelleen, sille tuomitaan hukka, ja tuomari palauttaa koiran jäljelle. Kolmesta hukasta koe keskeytetään. Koe keskeytetään myös, mikäli tuomari katsoo, että koiralla ei sallitun enimmäisajan (45 min) puitteissa ole edellytyksiä saada palkintoa.

Koiran tullessa makaukselle sen tulee pysähtyä ja nuuskia maata, jonka jälkeen matka jatkuu. Kaadolle päästessä koiran tulee jollain keinoin osoittaa löytäneensä kaadon. Hyväkysyttyjä keinoja ovat esim. nuuhkiminen, nuoleminen, noutaminen ja puolustaminen/vartioiminen. Mikäli koira raatelee kaadon tai pelkää sitä, ovat pisteet kaatokäyttäytymisen osalta 0.

Kokeen arvosteluperusteet

Kokeen aikana tuomari arvostelee seuraavia asioita:

• jäljestämishalukkuus (max. 6 p)
• jäljestämisvarmuus (max. 12 p)
• työskentelyn etenevyys (max. 10 p)
• lähdön, makauksien (voi-luokassa myös kulmauksien ja katkon) selvittämiskyky (max. 14 p)
• käyttäytyminen kaadolla (max. 3 p)
• yleisvaikutelma (max. 5 p)

Eri osa-alueista on mahdollisuus saada eri määrä pisteitä. Pisteet lasketaan yhteen, ja pisteiden yhteismäärän perusteella annetaan laatuarvostelu. 1. palkinnon (erinomainen) alaraja on 40 pistettä, 2. palkinnon (hyvä) alaraja 30 pistettä ja 3. palkinnon (tyydyttävä) alaraja 20 pistettä.

Jäljen harjoittelu

Ohjattu jälkiharjoituksia järjestetään tosi vähän, joten omatoiminen harjoittelu on kaiken A ja O. Kotona jälki tehdään aivan kuin kisajälkikin: suunnistetaan, merkitään ja veretetään. Ainoa poikkeus on se, että jälki merkitään avomerkein, jotta ohjaaja tietää koko ajan, missä jälki kulkee.

Varsinkin alkuharjoituksissa koiraa saa ja pitää kannustaa ja kehua. Kannattaa myös huomioida, että tuuli tai metsässä liikkuvat eläimet saattavat siirtää tai levittää jälkeä, joten vaikka koira jäljeltä välillä poikkeaakin, se ei välttämättä anna aihetta huoleen.

Jäljen tekemiseen ei tarvita maanomistajan lupaa, mutta hyviin tapoihin kuuluu, että lupa  pyydetään etukäteen. Merkit, joilla jälki on merkattu, pitää aina poistaa huolellisesti heti, kun jäljestäminen on suoritettu. Yhtään merkkiä ei saa jättää metsään! Jos merkkejä sattuu metsään jäämään ja maanomistajalle aiheutuu asiasta harmia (esim. vääriä puita kaadetaan merkkien ansiosta tai puiden jatkojalostuksessa on ongelmia pyykkipoikien takia), on varmaa, että ainakaan siinä metsässä ei jäljestäjiin tulla enää suopeasti suhtautumaan.

Harjoittelu aloitetaan mahdollisimman helpoista jäljistä, ja vaikeusastetta nostetaan vähitellen, kun edelliset jäljet jäävät koiralle liian helpoiksi.

Esimerkki harjoitusohjelmasta:

Harjoitusjälki 1

• pituutta vain muutama kymmenen metriä
• muodoltaan suora tai puolikaari
• ikä n. 2 tuntia

Harjoitusjälki 2

• pituutta n. 100 metriä
• jäljessä yksi makaus (90 asteen kulmassa) (jälki muistuttaa siten alhaalta avointa kolmiota)
• ikä n. 4 tuntia

Harjoitusjälki 3

• ALO-jäljen muotoinen (kaksi makausta 90 asteen kulmissa)
• pituus n. 200 metriä (sivupituudet 60 – 80 – 60)
• ikä n. 6-12 tuntia

Vähitellen jälkeä pidennetään ja vanhennetaan enemmän kisajälkeä vastaavaksi. Viimeistään siinä vaiheessa kannattaa jälkeä tekemään suostutella joku tuttu, ettei koira totu jäljestämään vain oman ihmisen jälkiä.

Jäljestäminen on koiralle kunnon työtä, joten se on myös rankkaa. Sen takia ei missään nimessä pidä väsyttää koiraa jäljestämällä liian usein. Jäljestämisen, kuten kaikkien muidenkin harrastusten, tulee olla koiran mielestä hauskaa puuhaa. Mikäli harjoittelee koiransa kanssa jo ihan kunnon AVO-luokan jälkeä, on kerran viikossa maksimimäärä, suositteli eräs MEJÄ-tuomari."