Muutama päivä kirjaamatta ylös tekemisiä ja puolet on jo unohtunut. Hmm. Mitähän kaikkea team töhöpyllyt on ehtinyt tehdä. Pyry on tehnyt perustottelevaisuusharjoituksia, käynyt tokokurssilla, puuhaillut nomejuttuja ja juossut kuin pieni mangusti pitkin metsiä. Onnin kuviot ovat menneet likipitäen samalla kaavalla, paitsi hieman enemmän on tullut tokoiltua. Syynä tähän on sunnuntain tokokisat. Katsotaan mitä turataan sitten h-hetkellä. Tokotreenit ovat menneet mukavasti ja tiukan paikan tullen Iskäkin on tarttunut puikkoihin ja ohjannut Matikaista kisaavien ryhmässä. Eräät treenit viikolta jäivät mukavana mieleen, kun saatiin treenien aikana erityisen nätti luoksetulosta pysäytys, estehyppy, jossa jätkä hyppäsi suoraan esteen taakse ja lopulta jopa yksi onnistunut kapulanouto! Aika monta tuollaista normaalia hienompaa onnistumista yksiin treeneihin. Nometreeneistä ei ole muuta hajua kuin että Pyry oli jotain pööpöillyt markkeerauksissa, ei ollut mennyt suoraan ja Onnilla oli mennyt mukavasti.

Huomenna mennään taas porukalla tokoilemaan. Loppuviikosta olisi möllitoko sitten ohjelmassa. Pyryn on tyytyminen kannustusjoukkoina olemiseen silloin. Onnin lihotuskuuri on päässyt mukavasti käyntiin ja ihan kuin pikkiriikkisen olisi lihaa tullut luiden ympärille. Tosin eräänä päivänä tein kardinaalimunauksen. Tarkoituksena oli antaa jäinen puolen kilon pötikkä naudan mahaa (sen verran koiran maha kestää justiinsa) pureskeltavaksi. Päätin sitten antaa Pyryllekin, kun ei ole pitkään aikaan saanut hyvää. Tyytyväisenä mutustelivat ja annoin Omenalle jopa lisää. Sitten aloin pohtia miksi kädet tuntuvat rasvaisilta eivätkä haise ollenkaan aaiiveelle. Olin antanut ajatuksissani pojille jauhelihaa. Vatsa menee löysälle, jos syövät yli parisataa grammaa kerralla. Siinä sitten suurinpiirtein vuorasin kodin seinät metrin korkeudelle elmukelmulla ja menin pommisuojaan. Odotettavissa oli rajuja tuhnuja ja kenties jotain karkeampaakin. Eipä siinä lopulta auttanut kuin tehdä paluu arkeen, kun mitään ei kuulunu tai näkynyt. Perin yllättävää olikin se, ettei kummankaan pakki mennyt edes löysälle. Liekö ollut sitten jotain spesiaalia jauhelihaa, jota pakastimen pohjalta kaivelin. Ainakin opin katsomaan vähän tarkemmin mitä pojille tungen suuhun.