Onnia on aina kutsuttu Onnimanniksi ja Matikaksi, tätä on kuultu myös ystäviltämme ja tutuilta. Mieltäni on jäänyt vaivaamaan runo Onnimannista matikka. En muista koskaan kuulleeni sitä lapsuudessani, mutta välittömästi se tuntui tutulta:

Oli ennen onnimanni,
onnimannista matikka,
matikasta maitopyörä,
maitopyörästä pytikkä,
pytikästä pöytäristi,
pöytärististä ripukka,
ripukasta rintasolki,
rintasoljesta sopukka,
sopukasta Suomen kirkko,
Suomen kirkosta kipinä,
kipinästä kirjanmerkki,
kirjanmerkistä meteli,
metelistä meiän herra,
meidän herrasta hevukka,
hevukasta heinäkelkka,
heinäkelkasta kekäle,
kekäleestä kenkiraaja,
kenkiraajasta rapukka,
rapukasta raianhaara,
raianhaarasta harakka,
harakasta hangonvarsi,
hangonvarresta vatikka,
vatikasta vallesmanni,
vallesmannista matikka,
matikasta maitopyörä,
maitopyörästä pytikkä."

Tuo Matikka onkin vakiintunut sanastoomme, kun koirastamme puhumme. Olemme jopa heittäneet runosta omia versioitamme: "Onnimannista matikka, matikasta maksumies..." Tämä tietysti siinä vaiheessa kun katsomme auton yskivää bensamittaria matkalla treeneihin...

Takaisin asiaan. Wikipediamme (http://fi.wikipedia.org/wiki/Oli_ennen_onnimanni) sanoo asiasta seuraavaa:

"Oli ennen onnimanni on suomalainen ja karjalainen kalevalamittainen lastenloru. Loru on luettelomainen, ja siksi helposti muistettava. Loru säilyi suullisena kansanperinteenä, kunnes siitä taltioitiin versioita kirjalliseen muotoon... Lorussa luetellaan sanoja tai asioita, joista ensimmäinen on onnimanni, toinen onnimannista peräisin, kolmas taas toisesta peräisin, ja niin edelleen. Luetelluista sanoista osa tarkoittaa jotakin, ja osa joko ei tarkoita mitään, tai niiden tarkoitusta ei enää tiedetä. Ei edes tiedetä, mikä on onnimanni. Jotkut ovat voineet ymmärtää onnimannin ihmisen ammatin nimitykseksi samaan tapaan kuin sanat pelimanni tai laamanni, mutta tästä on tuskin alun perin kyse. Germaanisten kielten miestä tarkoittavasta sanasta juontuva "manni" on osa vain joitain tunnettuja vierasperäisiä sanoja.

Lorujen avulla lapset ovat opetelleet puhumaan ja muistamaan. Onnimanni-lorulla kuitenkin arvellaan olleen muunkinlaista merkitystä, vaikka ei tiedetäkään mitä. Lorua on arveltu alun perin loitsuksi. Se muistuttaa syntyloitsuja, jotka selittävät asioiden alkuperiä. Lorun kantamuoto olisi jopa voinut kuvailla maailmankaikkeutta tai sen alkuperää. Monissa loruversioissa esiintyy esimerkiksi kirjokansi, joka on usein taivaankannen synonyymi."

Eli jos kovasti tahtoisimme ylistää itseämme, olisimme jonkin sisäisen intuition saattelemana valinneet koiralle nimen, joka kuvaa miehekkyyttä ja maailmankaikkeutta. Noin siis vaatimattomasti. Nyt ymmärrän sen, että jokainen tuomari kuvaa Onnin päätä hyvin maskuliiniseksi ja isoksi. Onhan se suurinpiirtein samankokoinen omistajiensa päiden kanssa. Toivon hartaasti, että aivoissa olisi jotain eroa itselleni edulliseen suuntaan. Välillä huomaan koiran epäilevän asiaa...

(kuva: Kennel Goldfellow)