Meiän Rytky syö teiän Äiskien pipot. Ei koiraa voi kieltää, jos itse jättää tavaransa tasojen reunoille ja ne sieltä tippuvat. Sinänsä fiksu koira. Äiskä hyvästeli hieman haikein mielin piponsa. Oli se sentään muotia vuonna 1990.
Olin liimaamassa jo tusinaa postimerkkiä Herra Kiljusen takapuoleen kohti Askaisten kurkkumarkkinoita, mutta sitten muistin eilen mukavasti ja tänään loistavasti menneet tokotreenit. Tässä tapauksessa ratkaisevana tekijänä oli siis tulos tai ulos. Pyryn onneksi oli jotain näyttöjä - saa kiittää vanhempiaan hienoista geeneistä... Älkää antako ihanteellisen ulkomuodon hämätä! Huh huh, olisi sitä Turkkusessa oltu helisemässä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.