Lumet ovat vihdoin ja viimein sulaneet susirajaltakin. Pielisen (vai lauletaanko siinä laulussa jotain Roineen armaista aalloista?) armailta aalloiltakin ovat jäät liuenneet. Enää ei hiihdellä eikä köpöstellä konkkajalkana pitkin järveä. Harmi sinänsä - siinä oli aivan ihanteellista kulkea Tyyppien kanssa. Sen kun vaan lasettaa mänemään :) Tosin se on edessä varmaan ennen kuin huomaammekaan. Sitten itken taas pakkasten takia ja jaada jaada...

Tiedän jo tässä vaiheessa sanoa: kunpa kesä olisi pidempi. Ylihuomenna alkaa vesipelastuskausi ja nomekokeet kolkuttelevat ovella. Kevät on todellakin kulkenut nopeammin kuin olisin odottanut. Onni oli ilmoitettu 19.5. tokokokeeseen Sotkamoon, mutta nomessa avoin luokka pukkaa päälle kuin heinäsirkkalauma Egyptiin konsanaan. Meillä on Iskän kanssa tästä jonkin verran ollut keskustelua ja otsanrypistelyn jälkeen päädyimme siihen, että Oskari Olematon ("Nollakatu Nolla, jos et sä tajuu, niin anna sen olla...") starttaa voittajassa sitten syksyn tullen. Koskien nimenomaan tokoa! Nomesta on tavoitteena selvitä ilman totaalista kasvojenmenetystä. Pitäisikö ostaa reserviin sellainen "kyllä se kotona osasi" -paita. Mutta tällainen vain Iskälle. Itse olen motkottanut näistä treeneistä itseni jo kodittomuuden partaalle. Katsotaan kuinka pitkälle perusteiden jauhaminen vie ja missä vaiheessa loppuu se hyvänolon tunne :)

Olisin yksin varmaan kaikkien kasvattajien painajainen - kaikki saisivat burn outin tällä sohlaamisella. Minä, koira ja kasvattaja.Toisaalta, lajeja olisi varmaankin vain yksi tai kaksi. Heti kun tulee lottovoitto ja voidaan ostaa iso omakotitalo niin haluan ihan ikioman harrastuskoiran. Tietenkin kaikkea mahdollista tekisin edelleen poikien kanssa, mutta nuo "tosimiesten" lajit ovat jääneet nyt Iskän näppeihin. Olisi sitäpaitsi hauska pistää Iskän kanssa pieni matsi pystyyn :) Voi kuulostaa koirien henkiseltä pahoinpitelyltä, mutta tiukkiset eivät minun tietääkseni lue tätä blogia :) Koirien ehdoilla on aina menty.

Henkilökohtaisesti jurppii ja tukka harmaantuu, että on olemassa vain yksi The Onni. Siis tokokentillä. Muissa lajeissa näitä tusinaonneja tulee vilisten vastaan. Tämä on kuitenkin ensimmäinen koirani tokokokeissa ja haluaisin mennä sen kanssa niin pitkälle kuin omat kykyni vain riittävät. Ja eihän sitä tiedä, kenties Onnilla saa sen ykköstuloksen voittajasta sitten syksyllä ja siihen on tyytyminen. Ymmärrän kyllä, että noutajan tulee tehdä niitä hommia, johon se on alunperinkin tarkoitettu, jos koirakolla on siihen yhtään edellytyksiä. Eli se jopi on olla noutava metsästyskoira, isännän best friend, emännän lämmike ja ylpeyden aihe. Ja metsästyskokeet palvelevat ainakin osittain tämäntyyppistä toimintaa. Kuitenkin se VOI1 oli salaisena haaveena jo tälle keväälle. Pistetään se kuitenkin amatööriohjaajan (eli Äiskä) piikkiin - eihän sitä voi käsittää, että kaikissa lajeissa hommat vaikeutuvat luokkanousujen myötä :)

Sama juttu on Rypsillä eli Pyryllä. Tokokausi on öbaut yhtäkuin tulipalopakkaset ja sillä siisseli. Pryski pääsee toki harrastamaan vepeä Oskarin kanssa samaan ryhmään, mutta katsotaan mikä katastrofi siitä seuraa :) Vepe on siitä mukava laji, että koiralta se käy ikään kuin leikin kautta. Noutaja, jos mikä rakastaa vedessä puljaamista ja mikäli perustottelevaisuus on kunnossa niin vepe on oikein mukava harrastus ja pahimmassa tapauksessa siihen voi syntyä intohimo :) Koetoiminta onkin sitten ihan eri asia, kun koiraparan täytyy pisteitä saadakseen osata sihdata tolppien väliin aina rantaan tullessaan. Ei ollenkaan piis of kake, jos vieressä on  toisinaan *MMMMM* tuoksuva kaislikko ja itse törötät jollain tylsällä kalliolla :) Olisiko se käsikirja paikallaan "Kuinka teen itsestäni mielenkiintoisen koirien silmissä"? Onni ainakin laitetaan pariksi päiväksi vaatekaapin alle muhittamaan itseään ja Pyry... Niin... Ei sillä ole vielä harrastettukaan vepeä, mutta veikkaan, että kaikki mahdolliset höpelöintitasoa laskevat keinot ovat käytössä.

Äiskä on siis kesäkuun/heinäkuun osin poissa kesäpastorskana Kainuussa. Jälleen aika monta yötä menee itkiessä ikävää.  Kunpa Iskä muistaisi vaan sitten kesällä kastella kaikki tomaatit ja kerätä välillä sukkansa sängyn alta.