Oli harvinainen treenikerta, kun itse ohjasin molempia koiria ryhmien sijaan. Ensin starttasi Pyry ja mutulla mentiin alkeisryhmään. Olisin yrittänyt tunkea penturyhmään, mutta Pyry oli noin kolme (kymmentä) kertaa muita isompi. Perustottelevaisuuskaan ei napannut, joten ryhmä oli valittu. Aiheena oli kohtaamiset, ohitukset ja kontaktit. Meinasin valmiiksi repiä jo pelihousut, kun kontakti ei ehkä ole meidän vahvin alue. Sitten pistin feng shuit ja mantrat ojennukseen ja päätettiin lähteä pitämään vain hauskaa. Ehkä aiheutettiin treenien vetäjälle jölli ohtaan, kun olin aika paljon maan tasalla Pyryn kanssa ja höpöttelin sille mukavia. Keskittyminen ohjeistukseen oli luvattoman huonoa. Toki sanainen arkkukin meinasi välillä raottua, mutta ajattelin olla saamatta porttikieltoa

Ja voi vitsi miten nätisti Pyry olikaan. Pari kertaa meinasi haluta haistella kavereita, mutta muuten keskittyi totaalisesti yhdessä tekemiseen. Palkkana oli joku luttero karvamato, pari kaninkarvapalloa, vetopatukka ja herkkunameja. Parempi varustautua kunnolla Päätin siis testata millä Rydger palkkautuu parhaiten. Taisi olla ne namit, jotka veivät tällä kertaa voiton. Riekkupatukka tuli hyvänä kakkosena. Seuraamisessa jätkä piti niiiiiiiin mahtavaa kontaktia, että oksat pois. Perusasennotkin tulivat jopa ilman pyytelemisiä. Kontaktiharjoituksia tuli pikkuisen liikaa treenin pituuteen / meidän tasoon nähden, joten ihan viimeiset harjoitukset tehtiin kevyemmin ja viimeinen ihmisten ja koirien välistä pujottelu skipattiin kokonaan. Ottaen huomioon, että tähän asti henkilökohtaisesti olen ottanut Pyryn kanssa vain parin askeleen seuraamista. Semmoiseen Iskän opettamaan asiaan kiinnitin huomion, että Pyrylle sanottaessa seuraa, se lähtee heti liikkeelle ja yleensä ennen ihmistä. Tätä täytyy alkaa korjaamaan. Huomasin pari iltaa sitten ja Iskä itsekin totesi saman asian. Eli ensin käsky, sitten liikkeelle. Ja olen sitä koulukuntaa, että seuraamiset koiranpuoleisella jalalla - jättävät liikkeet ulommalla. Nykyään olisi vissiin trendikkäämpää käyttää tietoisesti sikin sokin molempia jalkoja. Joskus olen ainakin näin kuullut. Mutta Pyry... Voi Äiskän nimipäiväsankaria (joo, taas inhimillistetään...), kun on niin pätevä kakara. Ennen treenejä en ehkä vuoteen kuvitellut voivani viedä Pyryä kokeeseen, mutta treenien jälkeen olen valmis puolittamaan tuon ajan. Ja millä kaikki tuli? POSITIIVISELLA tekemisellä Hyvä myö (ja huomenna ollaan jossain epätoivon alhossa...)!

Mötleyn kanssa rymisteltiin (kirjaimellisesti) kisaavien ryhmään. Päätin ottaa tähänkin rennon meiningin. Tässä vaiheessa ei mitään liikkeitä kannata kasata, kun koe on jo kulman takana. Aiheena oli avoimen luokan luoksetuloa ja metallinouto. Alussa oli käskytyksen kanssa koiran paikkamakuuseen jättöä eri variaatioin. Saattoi Onni pari kertaa istua/mennä maahan, vaikka en sanonut mitään. Otti muiden käskystä. Yleensähän ongelma on ollut päinvastainen. Sitten, kun tajusi kupletin juonen niin eipä juuri ollut probleemia. Luoksetuloharjoituksissa en tehnyt pysäytystä, vaan teimme läpijuoksuja. Jossain vaiheessa leikittiin kanipalloilla ja silloin huusin välistä pysäytyskäskyn ja palkkasin. Otimme myös muovitötsien välissä vauhtipujotteluita. Koiran ja ihmisen tuli pysyä suurinpiirtein kimpassa. Ainoa pyyntö taisi olla se, että on hauskaa. Meillä oli sen verran vauhdikasta, että tötsät lentelivät melko mukavasti. Kerran otin loppuun normikapulalla noudon ja kas kummaa. Onni haki sen nätisti!! Uskomatonta. Josko se nyt alkaisi pikkuhiljaa loksahtaa kohdalleen? Eli Onnin kanssa oli vauhdikkaat hassuttelutreenit lähinnä. Hyvä noitakin ottaa välistä.

Mutta Rypsipossu mitä osaamista oikein väläytteli! Olen niin kovin, kovin iloinen ja ylpeä. Pitäisikö tässä alkaa ihan treenaamaan? En taidakaan enää Iskän mukaan antaakaan tuota poikaa mihinkään. Vai siitäkö se johtuukin?