Pyry taisi ottaa onkeensa eilisestä blogipäivityksestä koskien oksitosiinia. "Mie tiiän, että mie levitän hormmoonnii!" Joku laumanlujitus taisi kaiffarilla olla mielessä, kun se on yön pimeinä hetkinä könynnyt Äiskän viereen nukkumaan. Aamulla heräsin lämpimästä kainalosta, tosin se kuului Pyrylle. Jätkä rehotti eväät levällään Iskän paikalla. Siinä se selällään kuorsasi. Uskomatonta. Koirat eivät siis saa astua edes makuuhuoneeseen. Aistiikohan se jotenkin, että "mie tiiän, että mie piän Äiskästä huolta". Tämä on taas tätä inhimillistämistä, mutta so what.

Pyry on viikon aikana treenannut ahkerasti ohjausta ja täytyy sanoa, että oppivainen on tyyppi. Sivusuunnatkin ovat tulleet tutuiksi. Perusharjoituksena damit viedään koiran taakse ja sivuille ja siitä tehdään lähetystä. Järjestys vaihtelee: joskus haetaa ensin viedyt ja päinvastoin. Katsotaan kuunteleeko tyyppi yhtään. Lisäksi tokotreeniä on otettu ja alettu harjoittelemaan avointa luokkaa. Tosin eräät treenit päättyivät lyhyeen, kun Äiskän kainuulainen korpitemperamentti kuohahti. Aina toitotettu viretila ja liikkeiden tuntemus puuttuivat niistä harjoituksista täysin, joten oli parempi lopettaa ennen totaalista tuhoa. Kai tällaisiakin harjoituksia tarvitaan niin osaa sitten iloita hyvin menneistä treeneistä.

Onni on ottanut tiukkaan tahtiin tokotreenejä ja pikkuhiljaa tulosta syntyy. Noutamista olen harjoitellut megapalkoilla. Ihan ihmeellinen tilanne, että Onnin kanssa pitkästä aikaa treenataan jotain ihan tosissaan. Yleensä tuo koira toimii ajatuksen voimalla :) Täytyy pistää tarkempia treenitietoja jossain vaiheessa tänne ylös. Työtä on tehty, mutta paljon on vielä edessä voittajaluokkaan. Katsotaan selvitäänkö myö Ompan kanssa moisesta koitoksesta.