Täytyy sanoa, että oli sen verran avartavat luennot viikonloppuna, että tämäkin sanainen arkku hiljeni. Kaikille, jotka ette ole Rakkaiden Haukkujen luennoilla olleet, suosittelen lämpimästi. Joku totesikin, että ihmiset jotka olisivat tuosta hyötyneet erityisesti eivät olleet paikalla. Kaikkea asiaa en yksinkertaisesti siitä tietomäärästä pysty tänne kertomaan, mutta joitakin asioita sentään. Teksti on hyvin hyvin tiivistetyssä muodossa. Johtuu siitä, että halusin mahdollisimman paljon käsiteltyjä asioita jakaa kanssanne. Olen innostunut aiheesta (ja sen kyllä huomaa) ja tarkoitus ei tietenkään ole syyllistää lukijoita. Kuka nyt tahallaan koiraansa kiusaisi?

Ensimmäisenä käsittelimme aihetta hyvä johtajuus. Siinä pyydettiin heittämään perinteinen koirakirjojen mainostama "näin koira kuriin"-toiminta ö-mappiin. Halmeen mukaan on kolmea erityyppistä johtajuutta. Näitä ovat perinteinen johtajuusajattelu, positiivinen johtajuusajattelu sekä vanhemmuusajattelu.

Johtajuusajattelussa korostetaan "luonnollista" johtajuutta: ihminen on pomo, koiraa alistetaan ja rangaistaan, koiraa korjataan jatkuvasti, koiran odotetaan tekevän väärin ja rangaistaan sitten. Ei esim. ennaltaehkäistä tilannetta, jossa koira vaikkapa pureskelee jotain kiellettyä. Tällainen "luonnollinen johtajuus" korostaa laumakäyttäytymistä ja siinä käytetään jopa tietoista pelottelua. Luennoitsija kumosi kohta kohdalta muun muassa tutkimusten avulla tällaisen koirankohtelun tarpeettomuuden. Koirat (luonnossa myös sudet) pyrkivät välttämään ristiriitoja, joten ne eivät tahallaan tee asioita, joista toiset ärsyyntyisivät. Kysymys onkin pohjimmiltaan kommunikaation puutteesta. Kuinka moni voi sanoa osaavansa lukea koiraansa? Kertoa, milloin koira ilmaisee ihmiselle stressaavansa, ahdistuvansa tai pelkäävänsä? Usein koiran antamat signaalit tulkitaan pottuiluksi, uppiniskaisuudeksi tai kuitataan sanomalla "tämä nyt on vaan tämmöinen", "ei tämä tajua", jne.

Erään tutkimuksen mukaan susien hierarkiakäyttäytyminen / pomottaminen on keino säilyä hengissä vankeudessa ja huonoissa olosuhteissa. Tutkimuksessa vangittiin luonnosta satunnaisesti susia väkisin tehtyyn ryhmään, jossa oli liian vähän tilaa liikkua. Välittömästi susien välille syntyi jännitteitä ja sosiaalinen rakenne muuttui. Alistamalla muita nostetaan omaa statusta ja tällä vältetään avoimia konflikteja. Itse asiassa hierarkiakäyttäytymistä esiintyy kaikilla eläinlajeilla tarpeen tullen, mutta tätä tapahtuu vain saman lajin sisällä (koira-koira, kissa-kissa, norsu-norsu). Hierarkiakäyttäytymistä eläinten välillä ilmenee vain silloin, kun niillä on paha olla. Kuinkahan usein ihminen tietoisesti tai tiedostamatta purkaa omaa riittämättömyyttään ja pahaa oloaan koiraan alistamalla sitä henkisesti tai fyysisesti?

Todistaakseen hierarkiakäyttäytymisen ja selviytymisen välisen yhteyden, tehtiin tutkimus vapaana olevilla susilla. Sudet muodostivat luonnossa perheitä eikä niiden välillä ollut jännitystä. Koska jännitteitä ei ollut, ei ollut myöskään tarvetta haastaa ketään. Susien välillä vallitsi rauhaisa "työnjako". Tästä tiivistetysti johtopäätöksenä oli se, että elämän ollessa hyvin, ei ole tarvetta hierarkia-/ pomotuskäyttäytymiseen. Kylä- ja katukoirilla asiat ovat samoin. Ne elävät susilaumasta poiketen yksin tai 2-3 koiran ryhmissä. Kylä- ja katukoirat päästävät ihmisen lähelleen, muttei niin lähelle kuin kotikoira. Kotikoiran niin kutsuttu pakoetäisyys on lyhyt ja ne sietävät ihmistä lähellään. Koira on arka eläin ja se välttää konflikteja kaikin keinoin. Se on myös äärimmäisen kohtelias. Koira EI KOSKAAN hyökkää ilmoittamatta tai ilman syytä. Tästä aiheesta lisää joku päivä.

Ihminen usein unohtaa, että koira ja ihminen ovat tyystin eri lajeja. Koirilla ja ihmisillä tärkeimmät vuorovaikutuksen hetket ovat pentuaikana. Silloin muodostetaan tärkeä luottamussuhde, jonka korjaaminen myöhemmin on työlästä muttei mahdontonta. Koska ihminen ja koira eivät ole samaa lajia, meillä ei tulisi olla myöskään hierarkiakäyttäytymistä. Ja koiran mielestähän ei olekaan, ihminen on vaan vähän hidas älyämään... Me emme haise samalle, emme toimi samoin, emme käyttäydy samoin. Kuinka ihminen voi osoittaa olevansa "johtaja" jollei ihminen puhu samaa kieltä koiransa kanssa? Ihminen kyllä tuputtaa omaa "johtamistaan" ja "kouluttamista", mutta kuinka moni kuuntelee koiraa? Kaikilla koirilla ja ihmisillä ei ole alkeellisempaakaan vuorovaikutusta, kiitos ihmisen kuuntelemattomuuden ja päsmäröinnin. Sen jälkeen kun asiat eivät mene putkeen, ihminen alkaa puhua "ongelmakoirasta" tai "johtajuusongelmasta".

Mitä "johtajuusongelmat" ihmisen mielestä sitten ovat? Ruokailuun liittyvät ongelmat, sänkyyn pääsy, kiskominen hihnassa, ovesta ulosmeno, hyppiminen, pureminen, sijoittuminen portaissa suhteessa oveen, jne.? Nämä edellämainitut tilanteet ja monet muut liittyvät kommunikointiin ja resursseihin. Ihminen ei esimerkiksi ymmärrä sitä, että koira pyrkii sänkyyn tai sohvalle sen vuoksi, että se luontaisesti haluaa olla korkealla jolloin vaara joutua "saaliseläimeksi pienenee". Koiran voi opettaa olematta menemään sohvalle tai laittaa koiralle oman pedin, joka on lattiatasoa korkeammalla. Vetäminen: koira voi vetää esimerkiksi siksi, että sitä stressaa aivan älyttömästi. Koira ei ymmärrä, että mitä enemmän vetää, sitä kovemmin sattuu. Eli koira voi vetää kivun poistamiseksi. "Johtajuusongelmat" eivät siis johdu koirasta. Päinvastoin. Se todennäköisesti yrittää kertoa koko ajan ihmiselle jotain aivan muuta.

Positiivisessa johtajuudessa käytetään sekaisin perinteistä johtajuutta ja palkitsemista. Tällä tavalla toimittuna koiraa ei huomioida eläimenä, vaan koiran on toteltava vaikkei mahdollisuuksia siihen olisikaan. Mielestäni tämä on aika surullista. "Kyllähän minä tälle *ÄRRÄPÄITÄ* nyt opetan miten ollaan. Etkö perhana tiedä paikkaasi/tottele?!" Asian tekee mielestäni surullisemmaksi vielä se, että joissakin koiraseuroissa kehotetaan ihmistä "vähän ravauttamaan" koiraa ellei se kuuntele. Koira ei ymmärrä mistä rangaistus tulee. Jos koira esimerkiksi on stressaantunut kovasti, se ei konkreettisesti pysty kuuntelemaan omistajaansa. Jos koulutuskentällä esimerkiksi toisen koiran käytös ja uusi paikka aiheuttavat koiralle muuta ajateltavaa ja stressaavat sitä, pahinta on mennä koiraa torumaan, jos luoksetulo ei onnistunutkaan vaan koira jäi vaikkapa nuuskimaan maata tai kaartaa kaukaa omistajan luo. Pahinta voisi olla itse asiassa se, että treenien vetäjä kurittaisi koiraa. Koira jäisi todennäköisesti pelokkaaksi tilanteeseen ja jatkossa treenaaminen ei onnistu, muita ihmisiä varotaan, jne. Toivottavasti näin pitkälle ei missään mennä. Positiiviseen johtajuuteen" liittyy usein myös epäjohdonmukaisuutta. Tämä aiheuttaa eläimelle hämmennystä. Tästä esimerkkinä toimii selkeästi esimerkiksi sohvalle tai sänkyyn pääseminen. Mikäli et halua koiraa sänkyysi, älä sitä sinne koskaan päästä. Hämmentyyköhän koira minkä verran, jos koiran kanssa menee yökylään ja siellä sitä ei päästetäkään sänkyyn tai sohvalle?

Hyvä johtajuus sisällyttää itseensä niin sanotun vanhemmuusajattelun. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että koira olisi mikään karvainen lapsi. Hyvä johtajuus käsittää koiralähtöisen ajattelutavan. Siinä korjataan ympäristöä, tilanteita ja ihmisen käytöstä koiran korjaamisen sijaan. Otetaan pois ne kengät mitä koira syö, ei viedä koiraa sitä pelottaviin paikkoihin suin päin, ei kiskota koiraa hihnassa ja raivota. Avainasiana on tilanteiden ennakointi ja myös reagointi ennakoiden. Kahden koiran välistä vuorovaikutustilannetta ei tulisi päästää konfliktiin asti vaan puuttua tilanteeseen hyvissä ajoin. Tämä onnistuu koirien signaaleja lukemalla. Koiralta ei myöskään tulisi vaatia asioita joihin se ei kykene. Esimerkiksi liian monimutkaiset ajatuskulut tai tehtävät, joita sille ei ole vielä opetettu.

Ajatukseen hyvästä johtajuudesta vanhemmuutena sisältyvät seuraavat asiat: vastuunkanto, ehdoton rakkaus ja ymmärrys. Vastuunkantaminen merkitsee huolenpitoa ja johdonmukaisuutta. Ehdoton rakkaus merkitsee hyvää suhdetta, luottamusta ja suojelua. Joka kerta, kun koiraa rangaistaan tai sitä kohdellaan epäreilusti, koiran ja ihmisen välinen luottamus murenee. Useinhan se menee näin myös ihmisillä. Ymmärrys merkitsee ymmärrystä siitä, että koira on koira. Koiralle tulisi aina opettaa askel kerrallaan ihmisten rutiinit. Mikäli haluat opetella koiran signaalikieltä ja parantaa suhdettanne, suosittelen Turid Rugaasin kirjaa Rauhoittavat Signaalit. Löytyy kirjastoista ja voi tilata esim. netistä. Kirja sisältää paljon samaa asiaa, mitä luennoilla oli, mutta ei ehkä niin syvällisesti.

Itselläni tuli ainakin aika syyllinen olo luennon jälkeen. Monia asioita ollaan tehty oikein, mutta koiran elekieltä ja onnellisuuteen ja kommunikointiin liittyviä asioita emme olekaan sitten niin ottaneet huomioon. Eräs pointti jäi mieleeni hyvin. Koiran tulisi päästä tekemään koiran luontoon kuuluvia asioita. Tämä tarkoittaa ruuan ansaitsemista (koira joutuu tekemään hommia ruokansa eteen esim. luilla ja kongeilla), haistelemista, nukkumista ja sosiaalisia kontakteja. Pojat saivatkin illalla aika muhkeita luita syötäväksi, takapihalle kaivuumontun ja aloimme rakentaa häkistä mieluista pesäkoloa, jonne koira voi vetäytyä rauhoittumaan halutessaan. Aiomme karsia mieluiten vaikka kokonaan pois kieltämisen ja ei-sanan käytön. Kun menemme lenkille, tarkoituksena ei ole mennä mahdollisimman lujaa kipittämällä se tietty peruspertin kiekka, vaan koira saa rauhassa haistella, ilman että sitä toruu ja yrittää saada liikkeelle. Onko se lenkki ihmistä varten? Kenties jos olemme koiran ottaneet, haluamme että se on onnellinen. Elämä ei kaadu haistelukävelyihin. Päinvastoin.

Huonosta omatunnosta johtuen pojat onkin saaneet aika paljon virikkeitä. Takapihalle on piiloteltu makupaloja, jotta tulee haistelua ja kaivamista. Luita on ilmestynyt paljon. Raakaluita pitäisi nimenomaan olla, mutta ei vielä pitkää aikaa voi pitää kerrallaan, ettei Pyryllä mene pakki sekaisin. Sitten on ollut makupalojen kalastelua vesivadista, maitopurkkien sisään piiloteltuja jauhelihapaloja, mahalla ja jauhelihalla täytettyjä kongeja. Pyryn suosikki on ehdottomasti kongi. Se litkuttaa sitä menemään melkein puoli tuntia kerrallaan ja melkein nukahtaa siihen kun kyljellään syö. Onni on saanut mutustaa jäisiä naudanmahakönttejä ja kaivaa sydämensä kyllyydestä Pyrden kanssa takapihala. Haistelulenkkejä on lisätty. Mielestäni koirilla on ollut enemmän nyt niin rauhoittavaa kuin aktivoivaakin puuhaa ja ovat näyttäneet jotenkin tyytyväisemmiltä.

Aikamoista juttua tänään tuli kirjoiteltua. Osa voi lukijoilta mennä aika ohikin, mutta blogissa on hankala syvällisesti asioista kertoa. Kannattaa lukea Rugaasin joku kirja. Joku toinen päivä täytyy kirjoittaa lisää näistä aiheista. Nyt menen painamaan naaman tyynyyn ja säälin sekä itseäni että koiriani. Ei ehkä kannata tulla näyttämään omia koiriaan minun seuraan, todennäköisesti kauhistun niitäkin piruparkoja Ihannemaailmassa kaikkien treenejä vetävien ihmisten tulisi kuunnella tuollainen luento. Harmi, ettemme sellaisessa elä.