Koepaikkana oli halli, jossa oli ehkä kymmenen astetta lämmintä. Alustana keinonurmi, joka haisi koirien nokkaan ihan mielettömästi. Alokasluokan koirille oli aikamoinen häiriö ja usealla kaatuikin homma siihen, että koirat yksinkertaisesti jäivät haistelemaan maata. Hallilla oli kuulemani mukaan pidetty mm. pentukursseja ja mätsäreitä, joten on saattanut lusikallinen jos toinenkin lirahtaa kenttään. Jos Pyry olisi ottanut enemmänkin häiriötä näistä, niin ykköstä ei varmastikaan olisi tullut.

Kehän kanssa samassa tilassa oli kanttiini, vuoroaan odottavan koiran tila sekä katsomo. Tämä luonnollisesti aiheutti myös häiriötä. Ihmiset kulkivat ovesta ja järjestäjien omat koirat hengailivat tilassa, muiden koiria sinne ei saanut tuoda. Tuosta säännöstä järjestäjille miinusta. Omaa koiraa ei myöskään saanut käyttää ennen kokeiden alkua sisällä (tähän kysyin lupaa). Järjestävän seuran koirakot tekivät tässäkin poikkeuksen. Hallin seinustat olivat miltei täynnä sekalaista sälää, joka kenties olisi ollut poistettavissa kokeen ajaksi. Osa koirista meni näitäkin haistelemaan. Ylemmissä luokissa tämänkaltaiset asiat eivät saa häiritä koiria, mutta alokasluokan koirille taisi olla hieman liikaa. Liikkeenohjaaja oli selkeä ja hoiti osansa hienosti. Rutisen ehkä siksi, että kaikkia muita paikkoja tulee verrattua Pieksämäkeen. Once you go Pieksis, you never go back.

Paikkamakuun jälkeen ei voinut tietää yhtään mitä tuleman pitää, sillä Pyryä kiinnosti makaamisen aikana todella paljon alustan hajut. Taidetaan viedä poika jonnekkin lantakasaan harjoittelemaan paikkamakuuta. Tähän siis treeneissä kunnon häiriöt, jotta voi opettaa oikean tavan olla. Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään ihmeellistä. Tuomari tarkasti myös hampaat.

Seuraamiset olivat olosuhteisiin nähden tosi hienot. Hihnan kanssa ja hihnatta onnistuivat lukuunottamatta muutamaa nenänkäyttöä maassa. Olin melkein varma, että se ei ota kontaktia yhtään ja menee nokka maassa. Tässä tuli todella paljon viitosia ja kuutosia edellämainitusta syystä johtuen. Paras taisi saada 8,5. Kun Pyry otti kontaktia, se oli kyllä nätin näköistä. Ei mukana kulkemista, vaan nimenomaan seuraamista.

Maahanmenossa ei ongelmia, vaikka tehtiinkin kohti yleisöä. Itse maahanmenovaihe ei ollut nopeinta mahdollista Pyryä, mutta riitti ilmeisesti. Luoksetulo kuten pitääkin. Tosin se laukkaaminen oli vähän koikkelehtimista, mutta laitetaan nuoren iän piikkiin. Törmäyksistä ei tietoakaan, vaan vauhdikas kiepsahdus suoraan sivulle.

Seisominen seuraamisen yhteydessä meni muuten hienosti, mutta perusasento jäi puuttumaan. Pikkuisen harmittaa, sillä suoritus oli muuten niin upea. Tämäkin tehtiin yleisöä kohti, mutta kontakti säilyi lähes loppuun asti. Estehyppy oli ihan yleisön vieressä. Sopivan kokoista lautaa ei esteeseen löytynyt, joten siihen piti laittaa normaalia enemmän korkeutta. Lopulta este oli yli Pyryn pään. Olen opettanut Iskälle, että täytyy mennä mahdollisimman lähelle estettä hypyn varmistamiseksi. Nyt pelkäsin hieman, että koira kolistelee itseään esteeseen. Vielä mitä, teki kunnon kenguruloikan, kiepsahti ilmassa ympäri ja pysähtyi pälli Iskään päin. Ihan huippua. Kokonaisvaikutukseksi tuli yhdeksän.

Pyry yllätti täysin suoriutumalla kiitettävästi niinkin häiriöisessä tilanteessa. Toki häiriöitä on harjoiteltu, muttei ehkä tässä mittakaavassa. Iskä sanoi, että hän oli todella yllättynyt miten kovasti Pyry haki kontaktia. Tässä korostuukin kontaktiharjoitusten merkitys: häiriötilanteessa koira tuskin tekee käskyjen edellyttämällä tavalla, jos sen katse on jossain muualla kuin ohjaajassa. Sitä yritin kovasti painottaa, että odota aina se puoli sekuntia ennen käskyä, että koira varmasti katsoo.

Mihin kiinnitin katsojana huomiota?

- Kokeessa oli yllättävän paljon ohjaajia, jotka eivät antaneet koiralle aikaa reagoida seuraamiskäskyyn. Sanoivat käskyn ja lähtivät suoraan kävelemään. Tai sanoivat, että ovat valmiita, vaikka koiran mielenkiinto huiteli jossain ihan muualla.

- Kaksoiskäskyjä ei käytetty, jos koira ei esimerkiksi jäänyt ensimmäisellä käskyllä seisomaan. Kaksoiskäskystähän lähtee se miinus kaksi pistettä versus se, että menee kokonaan nollille ilman lisäkäskyä.

- Koiria ei paljoa kehuttu / tsempattu. Fiilis saattoi olla jopa aika jäykkää. Onneksi oli poikkeuksia, jotka antoivat palautetta koiralle.

- Perusasennoissa oli puutteita. Näitä ei aina ehkä tule treeneissä harjoiteltua tarpeeksi. Kokeissa se voi kostautua.

Kärkisijoilla oli todella hienojakin suorituksia ja näki, että koirakot olivat harjoitelleet ajatuksen kanssa. Näitä suorituksia yhdisti myös se, että koirakot tekivät suorituksia hyvässä yhteistyössä. Koira oikeasti halusi tehdä yhdessä ohjaajan kanssa. Kehään oltiin menty pitämään hauskaa. Paljon voi tietenkin laittaa jännityksen piikkiin varsinkin, jos on harrastanut vasta vähän aikaa.

Näitä huomioita on hyvä tehdä sen vuoksi, että osaa ottaa omassa harjoittelussa huomioon. Olen todella ylpeä Iskästä ja Pyrystä, niin lyhyessä ajassa niin hienosti on löytynyt yhteinen sävel. Se on siis sen merkki, että Äiskä simputtaa treeneissä jatkossakin...