Komia on aina komia, nyt se on siis näillä itäisilläkin kulmilla todettu. Onni debytoi paikallisen koirayhdistyksen kansikuvapoikana. Matikaisen rintakarvat taisivat vedota arvovaltaiseen kansikuvaraatiin. Yritin kertoa Onnille, että se pääsi kanteen. Se meni kuitenkin nurkkaan mököttämään ja sanoi ettei nouse sieltä ennen kuin sen kuva on Voguen kannessa.

Eilen meillä kävi yökylässä Jerry. Jerry tuli myöhään illalla ja lähti melko aikaisin aamulla. Yö tuntui sitäkin pitemmältä. Jerry päätti, että häntä varten varattu nukkumatila on ihan sieltä ja hän ei aio nukkua. Hän päätti. Harkitsin jo hetken Niksipirkasta lukemaani tee-se-itse-äänihuulten leikkausta koiralle, mutta hylkäsin ajatuksen. Jerminaattori kun saatiin hiljaiseksi niin Onni oli mennyt Spinski-tädin rintalastan päälle nukkumaan. Pikkupoika kun Onni on, niin tarvitsee lämpimän ja turvallisen sylin. Tai sitten se ajatteli, että tie naisen sydämeen käy rintalastan kautta. Onni kun narautti vielä syödä pari palaa naudan rustoluuta iltapalaksi, oli narahdellut myös peräilmaa tädin kasvoille yön tummina hetkinä. Pyry taisi olla kaikista hiljaisin, mikä sinällään on ihme. Pari kertaa oli noussut katselemaa, että mitä täällä tapahtuu. En enää koskaan sano, että Pyryn ja Onnin kanssa olisi liian äänekästä tai vauhdikasta. Silloin täytyy kutsua Jerminaattori paikan päälle muistuttamaan.

Illalla Äiskän piti mennä hiihtämään, mutta lunta tuprutti ja tuuli niin kovasti, että idea jäi. Sen sijaan käytiin Onnin kanssa samoilemassa uusilla teillä ja poluilla. Harjoittelimme liikkeestä jääviä liikkeitä matkalla. Ne menivät kuten pitääkin. Pyry on töhistellyt takapihalla. En ymmärrä mikä idea on pyytää ulos, mennä istumaan keskelle takapihaa ja tuijottaa hetki ja pyrkiä sitten takaisin sisälle. Kait se on joku tuumaustauko. Onni on ilmoitettu koirahierontakurssille sekä pääsiäisenä on pari päivää kestävä metsästyskoekurssi.