Eilen käytiin poikien kanssa tokoilemassa parkkihallissa kera Allin, Lillin, Maisan, Helevin ja Vapun. Kenties oli ainakin Äiskän mielentilasta huomattavissa, että pikkuisen on tullut parin päivän sisään turattua koirien parissa. Onnin kanssa teimme seuraamista, jossa oli jo voittajaluokan elementtejä. Näitä olivat normaalin kävelyn ja juoksun lisäksi hidas käynti ja sivuaskeleet. Voin kertoa, että en osaa kävellä vasemmalle mikäli koira on vasemmassa jalassa kiinni. Saatiin porukalla melkoiset räkänaurut, kun Äiskän jalat muuttuivat sivuaskelissa yhtäkkiä spagetiksi ja kävely muistutti kuulema Pinokkion kävelytapaa. Eipä siis aikaakaan, kun Äiskä oli kompastellut itsensä kanveesiin. Onni-Ensio Matikainen päätti fiksuna poikana rauhoittaa tilannetta istumalla Äiskän päälle. Että sellaista. Aina fiksu idea on ottaa moisen episodin jälkeen kapulanoutoa... No. Taas sellaista apinointia, että oksat pois. Lopuksi luoksetulosta pysäytystä. Muuten meni hyvin, mutta jättäessäni Onnin ensimmäisen pysäytyksen jälkeen seisomaan se kyörä hiippaili pari askelta eteenpäin. Kutsuin uudelleen ja maahanmeno meni säpäkästi. Siinä oli Onnin tynkätreenit.

Pyryllä oli ehkä vieläkin minimaalisemmat muuvit kuin Opolla. Teimme pari kertaa seuraamiskaavion - ihan ok, mutta olisi voinut olla tiivimpää ja koira paremmin mukana. Laitetaan väsymyksen piikkiin sekin. Palkkasin heittämällä palkan ylös ja takaviistoon. Eikö Pyry kaahuroinut ja tömähti suoraan kyljelleen betoniin. Tämän treenikerran teemana ei pitänyt olla lantun halkaisu. Selvittiin säikähdyksellä, mutta siinä menikin sitten fiilis lopputreeneihin. Otettiin vielä estettä ja se meni mukavasti. Hienosti pysähtyy odottamaan esteen taakse. Lopuksi melkein kaikki koirat paikkamakuuseen ja treenit oli siinä. Nyt oli kyllä aidosti väsähtänyttä porukkaa kotona.

Samana päivänä olin aiemmin käynyt koiranruokatehtaalla ja pitkälle toistakymmentä kiloa tuli taas sapuskaa. Lähinnä siis Onnille. Viime punnituksessa Onni painoi 39,8 kiloa, mutta näyttää ihan kuivan kesän oravalta. Joku voi ajatella, että ei koira voi painaa tuon vertaa ja olla "laiha". Toivotan kaikki halukkaat tervetulleiksi katsomaan Matikaista livenä. Kun kättä viillättää kevyesti selkää pitkin voi laskea samalla selkänikamia. Kylkiluitakaan ei tarvitse kaivella, vaan tuntuvat liiankin hyvin. Onni syö nyt energiapitoista nappulaa johon lisätään desi puhdasta ihraa. Lisäksi saa rustoluita, mahaa ja jauhelihaa vaihtelevasti. Pyry taas on ollut reilun viikon laihdutuskuurilla, kun painoi 37,5 kiloa viime punnituksessa. Selkeästi huomaa, että sorsa- ja nomeilukauden jälkeen ruoka täytyy keventää. Pyry syökin nyt kevyempää kana-riisinappulaa. Onnin syödessä rustoluita Pyry syö luita, missä ei ole lihaa tai fläsää kiinni. Täytyy ensi viikolla punnita uudelleen ja katsoa mitä on tapahtunut. Pari kiloa kun lähtee pois niin sitten on hyvä. Pyry on käynyt tällä viikolla Iskän kanssa juoksemassa juoksuvyön kanssa normilenkkeilyn ja vapaana juoksentelun lisäksi. Jaksaa kuulema yllättävän hyvin juoksuvauhtia yli tunnin kiskoa. Ei siis kuitenkaan ihan huonossa kunnossa. Kuntoa täytyy silti molemmilla kohottaa. Onni saa kerätä vähän massaa ja lihasta ja sitten nomekautta kohti pudotetaan paino pois ja toivottavasti säilytetään suurin osa lihasmassasta. Pyry samoin. Muuten saattaa jäähä pojat jorpakkoon kiinni hakuruudussa.

Joku päivä mainitsin siitä punapaprika-porkkanasoseesta (plus tira öljyä). Sitä ovat pojat nyt saaneet ruuan sekaan pari ruokalusikkaa päivässä. Voisin vaikka vannoa, että turkki näyttää kirkkaammalta ja Onnin aavistuksen kuivat korvat ovat paremmassa kunnossa. Katsotaan vielä viikon päivät millaisia tuloksia tulee. Onpahan ainakin niitä vitamiineja, jos ei muuta. Pyry on tuon pienen lihomisen myötä saanut uuden nimen. Joskus olen kertonut siitä, kun se tekee Onnia kohti sellaisen "hiipivä tiikeri" -setin. Menee selkä kyyryssä hiipien ja kun on Onnin kohdalla, tekee todella onnettoman ja säälittävän "hyökkäyksen" Onnia kohti. Yleensä hienon esivalmistelun jälkeen se tarkoittaa jotain surullista pään heilautusta tai epämääräistä nytkähdystä. Nyt hiipivästä tiikeristä on tullut hiipivä liiteri. Tuosta kaverista saa kyllä aina päivän naurut aikaiseksi. Jos ei muusta, niin sen pienistä nykerökorvista riittää huumoria revittäväksi. Ne ovat uskomattoman pienet! Niiden kärkiä ei saa koskettamaan toisiaan, jos hieman vetää naaman päälle. Onnilla kuitenkin menevät helposti jopa toistensa päälle. Voi nykeröpönttö.