Kaksitoista tuntia tottelevaisuusasiaa takana, josta Onniin keskittyvää treeniä pikkuista vajaa tunti. Paljon uutta tuli opittua ihan pelkästään havainnoimalla toisia koirakoita. Teki ihan hyvää katsoa asioita välillä palvelus- ja pelastuskoirapuolen perspektiivistä. Yksi asia vahvistui viikonlopun aikana: positiivinen tekeminen on minun ja Onnin juttu (sekä Pyryn)!

Onnin tekemisestä ja palautteesta taidan jossain vaiheessa kirjoittaa ihan oman päivityksen. Tekee hyvää aika-ajoin käydä kuuntelemassa eri ihmisiä ja heidän näkemyksiään koiran kanssa harrastamisesta. Kaikesta ei tarvitse eikä pidäkään olla samaa mieltä ja kriittisyys on koirien kanssa puuhastellessa pelkästään hyve. Suosittelen lämpimästi kaikille. Mitä enemmän kuuntelee ja opettelee, sitä nopeammin huomaa miten amatööri onkaan Hymy Paljon uutta sain myös Pyryn kanssa tekemiseen.

Tässä joitakin huomioita tottelevaisuustreenaamisesta, mitä äkkiä tulee mieleen. Osaa voi soveltaa ainakin nomepuolelle. Asiat on kirjoitettu siten miten minä ne muistan ja olen käsittänyt.


Treenaamisesta:

- Jo ennen treeniä koiralle ja ohjaajalle oikea tunnetila ja fiilis

- Jos koira on oppinut jonkun tunnetilan, sitä on vaikea muuttaa ja se vie aikaa!

- Tee harjoitus aina niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Jos ei onnistu, palaa harjoituksissa taaksepäin.

- Kokeneelle koiralle kannattaa ottaa kokeenomaisia treenejä

- Jos koira kuumuu koe-/treenitilanteesta, kannattaa harjoitella pelkästään sinne tulemista. Koira voidaan virittää oikeaan tunnetilaan myös tietyllä sanalla tai signaalilla. Opetetaan koiralle signaali ja palkataan siitä. Harjoitus on siinä. Lopulta koira ymmärtää pelkästä signaalista esimerkiksi istumiskäskyn. Tästä lähdetään rakentamaan suoritusta eteenpäin.

- Ohjaajan täytyy tehdä itsestään mielenkiintoisin asia treeneissä.


Palkkaamisesta:

- Koulutushetken tulisi aina olla pidempi kuin palkkaushetken. Koiralle mielikuva siitä, että koulutus kivaa ja palkkaus on palkinto tehdystä työstä.

- Muista antaa koiralle positiivista palautetta, kun se tekee oikein

- Ajoita kehut ja palkkaus oikeaan aikaan. Tämä siksi, että koira yhdistää palkan oikein tekemiseen. Jos myöhästyt, ei koira välttämättä muista / tiedä mistä se saa palkan

- Hyvä paikka pitää palkkaa (nami / lelu) on vasemman olkapään kohdalla. Jos on treeniliivit niin esimerkiksi taskussa tai liivin alla. Palkkaa voi pitää vähän näkyvillä. Siitä sen saa nopeasti otettua myös palkkaamista varten.

- Erityisesti jäävissä liikkeissä, kuten liikkeestä seisominen tai maahanmeno, palkan kanssa kannattaa olla tarkkana. Palkka otetaan esille välittömästi käskyn jälkeen ja siitä etäännytään koiran luota rauhallisesti. Kun koira tekee oikein niin palkka heti ja kehut.

- Älä palkkaa aina samassa kohdassa ettei koira opi ennakoimaan. Vaihtelevissa kohdissa saatu palkka pitää koiran mielenkiinnon yllä ja näin voidaan tehdä pidempikestoisiakin suorituksia (esim. seuraamiskaavioita pk -puolella)

- PK -puolen koirilla varsinkin palkkaus laskee viettiä. Palkkana koiralle voi toimia myös riehuminen tai vaikkapa haukkuminen. Tämä on myös yksi syy siihen miksi koiran tulisi olla hallittuna treenitilanteissa eikä sen tulisi antaa pööpöillä vapaasti suoritusten välissä.

- Koiran tulisi olla tilassa, jossa se elää palkan toivossa -> halu miellyttää ja tehdä asiat oikein. Tästä syystä koiraa palkattava. Toisaalta sille on myös selkeästi kerrottava mitä siltä toivotaan.

- Koiraa ei kannata palkata samalla sekä ruualla että lelulla. Kannattaa käyttää sitä, joka toimii.

- Koiran ääntely voi olla merkki turhautumisesta. Esim. haluaa jo palkkaa tai ei ymmärrä mitä siltä vaaditaan. Voi kokeilla palkata useammin tai vaihtaa omaa toimintatapaa (miten annan palkan, mitä annan palkaksi, ajoitus, jne.)


Käskyistä:

- Muista AINA vapauttaa koira käskyn alta

- Vinkki: kun koira on paikkamakuu- tai maassaolokäskyn alla, se kannattaa vapauttaa menemällä itse koiran viereen ja ottamalla sivulle tai vapauttamalla se siitä suoraan. Mahdollisuus siihen, että koira alkaa nousta omia aikojaan ja sooloilla vähenee.

- Koiralta ei kannata hyväksyä tötöilyä. Ei ole kellekään mielekästä, että koiralle annetaan 20 kertaa maahanmenokäsky ja se nousee sieltä aina omasta halustaan pois. Toisena esimerkkinä koiran jatkuva hyppiminen sinua vasten vaikkapa palkan toivossa. Jos tällaisia tilanteita tulee, kannattaa palata perusteisiin ja miettiä mikä omassa tekemisessä mättää (pyydätkö vai vaaditko koiralta, millä äänensävyllä, kokeeko koira hyötyvänsä siitä mitenkään, jne.). Katsotko koiran tekemisiä läpi sormien ja ihmettelet sen jälkeen, että homma ei toimi? Selkeät pelisäännöt helpottavat myös koiran oloa.

- Onnille tuli sellainen vinkki seuraamiseen, että minun tulee kehittää siihen vihjeääni. Esim. "joo". Tuohon ääneen yhdistetään palkka. Kun koira tekee hyvää seuraamista, sanotaan vihjeääni ja palkataan. Jossain  vaiheessa palkka satunnaistetaan ja kerrotaan vihjeäänellä koiralle, että se tekee hyvää työtä.


Omia ajatuksia ja huomioita:

-  Jos joku liike opitaan väärässä tunnetilassa, se heijastuu tekemiseen. Koira ei tee täysillä, se voi epäröidä tai sitten siitä näkee ettei se nauti. On käynyt itsellekin.

- Ääntely voi mielestäni kertoa paitsi innostuneisuudesta tai turhautumisesta, myös stressistä. Ääntelyn sävy pitäisi oppia tuntemaan.

- Kaikilla kehumis- ja torumisääni ei eroa toisistaan juuri millään tavalla. Miksi niin usea ihminen jättää koiralleen positiivisen palautteen antamatta tai antaa todella laimeasti? PK-puolella toki metodit ja ajatukset poikkeavat perinteisestä tokosta, joten koulukuntakohtaisia eroja varmasti löytyy. Tämä koskee kuitenkin ihmisiä yleisesti.

- Kaikille olisi hyödyllistä opetella tuntemaan koiran käyttäytymiseen liittyvää elekieltä ja signaaleja. Itselleni aukesi ovi raolleen Rakkaiden Haukkujen luentosarjan myötä. Tämä on asia, jota ei voi koskaan täysin hanskata ja aina löytyy lisää opittavaa.

- Treeniä tulisi tehdä mahdollisimman vaihtelevassa porukassa (ja avoimin mielin). Vaarana on, että sokeutuu omalle ja kaverien tekemiselle. Ulkopuoliset huomaavat esimerkiksi omat maneerit ja huonot tavat paljon helpommin. Niistä tuleva palaute tulisi osata ottaa hyvin vastaan ja käyttää hyödyksi.

- "Jos koira kuumuu koe-/treenitilanteesta, kannattaa harjoitella pelkästään sinne tulemista". Nomessa varmaankin niin, että koiran kuumuessa ampumisesta käydään vain ampumassa ja lähdetään pois?

- Oman kehonkielen huomioiminen. Tulisi muistaa, ettei liikkeissä tee mitään omia vänkyräasentoja ennen käskyjä ja toisaalta liikettä tehdessä ei esimerkiksi kumarru koiraan päin. Tämähän on aika uhkaava asento. Kun ottaa jotain vastaan koiralta, kyykky olisi varmaankin paras. Tai sitten sivulta ja katse vähän muualle suunnattuna, vrt. tokokapulan ottaminen kokeessa.

- Mielestäni  tokotreeneissä tulisi tavoitella positiivista tunnetta. Jos tulee jotain töppäilyjä niin niitä ei jäädä märehtimään. Epäonnistumisen sattuessa tehtävää helpotetaan tai muutetaan. Kotona voi miettiä sitten tarkemmin. Jos treenitilanteessa alkaa itkeä hommaa niin negatiivisuus tarttuu helposti koiraan. Tiedän itse mistä puhun, koska minulla jos kenellä on aika ajoin ollut tekemistä tuon märehtimisen kanssa. Kun on kokenut onnistumisia ja hyviä treenejä, huomaa yhtäkkiä että se tunne kantaakin. Iloisuuden ja tekemisen meiningin pystyy huomaamaan koirasta. Tilanne ikään kuin ruokkii itse itseään. Tässä on vielä varmasti kehittämistä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.

- Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämän kerta toisensa jälkeen aina ymmärtää. Olipa kyseessä sitten suunnitellut treenit tai suunnittelemattomat.

- Silloin on hyvä treenata, kun voi myöntää ettei tiedä tai osaa kaikkea. Asioiden tiedostaminen on puoli voittoa.

Jäljelle jääkin sitten vain uuden ja opitun soveltaminen käytäntöön. Siltä osin siis mitä päättää soveltaa. Voitte vain kuvitella mitä siitä seuraa, kun Äiskä on kyseessä. Voi poikaparat, Iskä mukaanlukien Hymy

Linkki: oppiminen ja tunnetilat

           Rakkaiden Haukkujen kursseja ja luentoja