Tänään Onni herkutteli veriletuilla (Äiskän oma Äiskä pakottaa Äiskää näitä syömään). Sai palkaksi, kun treenattiin tottelevaisuutta. Tänään käytiin pihalla Onnin ja Pyryn kanssa juoksentelemassa reilummin, kun tuntui keli lauhtuneen. Pojat juoksivat sydämensä kyllyydestä, vaikka ei Pyry tahtonut ihan perässä pysyäkään. Sitten nukutti molempia, kun pääsivät sisälle.

Sellaisen jutun olen Onnista huomannut, että heti kun Pyry tekee jotain kiellettyä, Onni tulee "ilmoittamaan" siitä minulle. Joko katsoo minua huoneen nurkasta tai tulee viereen seisomaan ja alkaa katsella päin. Siitä tietää, että jaahas, Pyry varmaan on syömässä jotain ihmeellistä tai pyrkii ruokasäkkejä vasten. Sinänsä hieno ominaisuus, mutta on välillä jopa vähän rasittavaa. Toinen ei saisi mitään piruutta tehdä, kun yksi rollikello on heti Äiskälle kertomassa. Jos Onni olisi ihminen, se olisi varmaan sellainen kympin oppilas, joka antaa ulkoapäin pikkuvanhan ja siloitellun kuvan itsestään. Sitten valvovien silmien alta päästyään on kymmenen kertaa pahempi kuin muut. Ai että omana kouluaikana sellaiset tyypit jo ärsyttivät. Nyt koirastani on tulossa sellainen... :)

Huomenna otetaan Ompun kanssa fiilistelytreenit ennen lauantain koetta. Saimi tulee Lappeenrannasta yökylään, kun hänkin on menossa kokeeseen. Muita tuttuja kokeeseen tulijoita ovat tietysti Onnin sisko Ainu sekä naapurin likka Neela. Jännät paikat kaikilla! Pyrystä sen verran vielä, että on aloitettu ruokakupilla katseharjoitukset. Eli meidän pikku harakan täytyy malttaa istua ja katsoa, ennenkuin saa luvan mennä kupille. Pari kertaa teki yrityksen ja erehdyksen, mutta nyt alkaa luonnistua. Edelleen ollaan jatkettu harjoituksia, jotta vessan ja makuuhuoneen kynnystä ei saa ylittää vaan täytyy odottaa kynnyksen takana. Muuten olisi aamuisin vajaa viisikymmentä kiloa kultaisianoutajia puolentoista neliön vessassa.