Mistä aloittaisinkaan kertomaan viime päivien touhuja. On ulkoiltu tokoiltu, nomeiltu ja harrastettu kaikin puolin koirien kanssa.

Pyhäjakso aloitettiin tehomarkkeerauksilla. Pojilla on ne jääneet himppasen vähemmälle, joten piti katsoa missä mennään. Pyry jaksaa yllättää positiivisesti kerta toisensa jälkeen. Sillä on selkeästi Onnia parempi muisti ja nenänkäyttö. Työintoa löytyy vaikka muille jakaa. Pidän erityisesti sen sitkeydestä: vaikkei damia heti löytyisikään, se tekee hommia niin kauan, että lykästää. Toisaalta se kertoo myös luottamuksesta ohjaajaa kohtaan. Näinhän sen pitääkin mennä. Markkeerauksissa pelattiin maastonmuodoilla ja heitoilla eri syvyyksiin. Otettiin heittoja kumpuiseen maastoon ja vaihdeltiin heittoja heittäjän etu- ja takapuolelle. Useimmiten heittäjä oli piilossa. Toisinaan heitot upposivat kuoppiin tai kengänjälkiin, joten heitot piti oikeasti katsoa tarkkaan. Maasto oli muutoin helppoa, mutta keväthanki oli paikoitellen upottavaa.

Onni teki samantyyppisiä harjoituksia, mutta matkoja pidennettiin ja heitot pyrittiin saamaan haastavampiin paikkoihin. Ohjauspainotteinen treeni on häirinnyt koiraa sen verran, että parina päivänä se pysähtyi kesken etenemisen kyselemään. Tämä näyttää nyt onneksi menneen ohi, mutta meinasi aiheuttaa pikkuisen tukalan fiiliksen. Ongelma ratkesi lopulta siten, että kukaan ei katsonut koiraa päin ja annettiin tehdä oma ratkaisu asian suhteen. Tällaisissa tilanteissa tärkeintä on saada koiralle onnistuminen harjoituksessa ja olla tekemättä liian suurta numeroa. Tietenkin, jos homma ei luista niin silloin täytyy palata harjoituksissa siihen vaiheeseen, kun vielä onnistui. Jokin hetkellinen aivopieru ilmeisesti.

Onnilla oli eräänä päivänä tuuri ihan kenkullaan, kun kyselemisen kanssa yhteen sattui pieni "ilimat pois" -tilanne. Kesken noudon Matikainen hyppäsi ojanpenkkaan rinta edellä ja sillä karkasi ilmat keuhkoista. Itse tein siinä vaiheessa jotain muuta, mutta ääni oli kuulunut noin viidenkymmenen metrin päähän Iskälle. Oskari tupsautti pelästyksissään anaalirauhaset tyhjiksi ja treeni olikin sitten siinä. Otettiin loppuun leikin kautta vauhtinoutoa, ettei jää mitään kammoa. Ei näyttänyt jäävän, onneksi. Säikäytti kyllä kunnolla ja loppuilta meni Matikalla levätessä. Tuon jälkeen ollaan tehty onnistuneita treenejä ja tänään sai muutaman hassunoudon riistoilla. No problemos.

Pitäisi vain musitaa, että kaikkea tulisi treenata tasapuolisesti. Ei pelkässä köntässä markkeerauksia, ohjausta, jne. Kokonaisuudessaan saa olla tyytyväinen poikien työskentelyyn. Tässä vaiheessa tosin täytyykin olla, jos noita töhöjä aikoo tänä vuonna kokeeseen viedä.