Onni Matikainen otti ja lähti eilen Iskän kanssa itärajalle jahtaamaan metsäkanalintuja. Onni ei ole koskaan tällaista kokenut, mutta ilmeisesti yritämme leipoa siitä metsästyskoiran myös tähän käyttöön. Kun aamulla soitin, olivat pojat kävelleet metsässä jo kymmenen kilometriä. Omena oli kuuliaisesti kävellyt tarkkaavaisena Iskän jäljessä. Saa nähdä saako Onni noutoja lämpimällä riistalla.

Pyryn kanssa olemme lenkkeilleet pururadalla ja koittaneet kasvattaa molempien kuntoa. Välillä olemme pysähtyneet harjoittelemaan tokoliikkeitä. Leikkimielellä ja pikkuhiljaa. Onni sen sijaan on päässyt kirittäjäksi Äiskän kunnonkohennuslenkeille. Omppu on saanut samalla käydä myös juoksemassa ja haistelemassa hajuja. Pyry on saanut reissata Iskän matkassa autohallilla pesemässä ja imuroimassa autoa, kohdistamassa ampumaradalla kivääriä ja touhottamassa kauppareissuilla. Vähän Iskän ja Pyryn omaa aikaa

Päivänä eräänä Iskä lähti poimimaan puolukoita ja jäin tuplatottistelemaan koirien kanssa. Joo, ihan oma termi. Tahtoo sanoa sitä, että kun toinen koira tekee liikettä niin toinen on paikkamakuussa ja ei saa lähteä. Noh, joka tapauksessa. Kysyin jossain vaiheessa molemmilta pojilta, että "Missä Iskä". Tämä tarkoittaa sitä, että pojat etsivät Iskän. Pojat katosivat. Huutelin, puhalsin pilliin ja huutelin. Ei kuulu, ei näy. Vartin päästä Iskä soittaa, että onko jotain hävinnyt. No on. Pojat. Ne olivat juosseet Iskän luo. Sanoin, että lähetä takaisin. Eli kysy "missä Äiskä". Iskä vastasi, ettei ikinä tekisi sitä. Syy: Iskä oli puolen kilometrin syvyydessä keskellä korpea. Pojat olivat jäljestäneet Iskän! Sydän löi pari kertaa tyhjää... Luulin Iskän olleen ihan vieressä. Päteviä poikia, joskin Äiskä taitaa aiheuttaa vaaratilanteita käytöksellään...