Pari viimeistä päivää on vietetty hiljaiseloa armottoman räkätaudin iskettyä Äiskään. On tuntunut, että pää räjähtää paineen vuoksi. Viikonloppu tuli lepäiltyä aika tehokkaasti ja nyt olo helpottaakin. Onneksi Iskä on lenkittänyt koiria ja ovat saaneet liikuntaa. Messiin on liittynyt Vaa, joka hetkellisesti täydentää laumaamme. Sillä onkin muutama erioikeus, esimerkiksi makuuhuoneessa nukkuminen. On tämä homma taas repsahtanut meillä ihan kunnolla. Sitten, kun pojilla on muutama valionarvo plakkarissa niin saavat nekin tulla. Eli hmm... never. Kynnyksen takana kuorsaaminen jatkukoon.

Eilen ja tänään ollaan treenattu tokoa. Onnilla meni eilen ruutu kolme perättäistä kertaa putkeen ihan loistavasti melkein täydeltä matkalta. Palkkaakaan ei ruudussa ollut. Tässä hyvää oli se, että koira kääntyi ruudussa heti ohjaajaan päin ja kuunteli mitä pitää tehdä. Välillä se vapautettiin suoraan palkalle, välillä se sai mennä maahan. Ai että, tuli kyllä hyvä fiilis. Muuta ei Opossumi eilen tehnytkään. Sen sijaan Ryyderi teki kaikkea muuta paitsi paikkamakuun ja hypyn. Homma onnistui muutoin hienosti, paitsi seuraamisessa takapalkkana ollut kissanruoka oli hieman liikaa. Viretila nousi liian ylös ja kontakti levisi. Ongelmaan saatiin ratkaisu, kun palkka meni taskuun. Tänään kaikki meni Pyryn kohdalla kuin unelma. Vitsit, kun se on niin pätevä tönttö. Moneen kertaan on tullut todettua, että hyvä tunne kantaa. Niin se teki tänäänkin. Onnilla tänään ruudussa pientä roveltamista. Lopuksi ohjasin itsekin ruutua ja siitä se lähti sujumaan. Täytyy vielä laittaa ajoittain palkkaa ruutuun niin se vahvistuu.

Se mistä tänään olen iloinen, on Onnin seuraaminen. Jos ei nyt suoraan tokon oppikirjasta ollut reväisty niin samalta hyllyriviltä ainakin. Askelsiirtymät sivuille, eteen ja taakse tuntuivat mielettömän hyviltä. Myös temmonvaihtelut hitaaseen käyntiin ja juoksusta täyskäännöksiin menivät sulavasti. Mitä on tapahtunut? Koira oli koko ajan ihan fiiliksissä. Tai pitäisikö sanoa sopivasti fiiliksissä. Nyt ei tapahtunut matrixmaisia levitaatiohetkiä kesken liikkeiden. Hitaassa käynnissä sillä oli niin hauskaa, että se meni ihan kyyryyn ja hiippaili vieressä kuin mikäkin pantteri. Tai virtaviivainen mammutti Onnin tapauksessa. Otin myös liikkeestä istumista takapalkalla ja nekin sujuivat oikein mukavasti. Alussa oli hitautta, mutta muuttui nopeammaksi kun muisti asian.

Iskä oli tehnyt 160 tunnarikapulaa, jotka ovat nyt useammassa muovipussissa ulkona. Kohta alan harjoitella niitä. Voi olla mielenkiintoista. Pojat ilmoitin lisäksi noutajakoirayhdistyksemme kaksipäiväisiin nometreeneihin huhtikuussa. Saa toinen mennä toisena päivänä niin kaikki saavat oppia tasapuolisesti. Koulutttajina on tälläkin kertaa Suomen huippuja tällä saralla eli Pasi Pöppönen, Teijo Kostian, Petri Taskinen ja Sari Pitkänen. Samaiset henkilöt valittiin koirineen Skinners International Retriever World Cupiin edustamaan Suomea. Oppia siis kovasti haetaan. Pitäisiköhän treenata ennen noita treenejä, ettei ihan palikalta näyttäisi? Todennäköisesti.