Tänään siis oli Onnin BH-koe kera siskonsa Ainun. Saimme kilpailunumeroksemme kuusi. Osallistujia mukaan mahtui kymmenen. Seurailimme tilannetta kilpailupaikalla ja hieman ennen kokeen alkua alkoi sataa lunta ja tuulla rajusti. Pian koko koepaikka oli sakeana lumesta, hiutaleet tuntuivat neuloilta silmämunissa. Onni lämmitteli autossa ennen omaa vuoroaan ja piti kyllä itsekin käydä välillä sulattamassa kämmeniä.

Menimme sitten omalla vuorollamme kättelemään tuomaria ja Onni siinä vaiheessa nuuski vain maata ja oli hepulin partaalla. Ajattelin että voi ei, tämä ei todellakaan ole hyvä merkki. Eipä kyllä ollutkaan. Meidän parimme aloitti oman koevuoronsa ja Onni siirtyi paikalleenmakuulle. En tietenkään selin pystynyt näkemään mitä kaveri siellä puuhasi. Jälkeenpäin sain kuulla, että alussa oli vähän nuuhkinut maata, mutta sitten töhöttänyt asiaankuuluvasti paikallaan.

Seuraavaksi tuli meidän vuoromme aloittaa hihnassa seuraamisella. Koira edelleen nenä maassa ja ilman mitään kontaktia. Voi juupeli... Homma sitten lähti käyntiin ja olin kyllä pettynyt hihnassa seuraamisen laatuun. Voi Manni Matikainen! Se oli huonointa seuraamista ikinä, edes treeneissä ei ole töhistellyt noin kovasti. Suoritimme osuuden miten kuten ja siirryimme seuraamiseen ilman hihnaa. Se jo onneksi sujui paremmin, juoksuosuudessa teki pari jättiloikkaa kun olisi niin kovasti halunnut päästä vetämään rallia lumessa. Olikohan Onni vetänyt aamulla salaa kengurubensaa?

Viimeisenä olivat liikkeestäjätöt. Ajattelin, että syteen tai saveen, nyt mennään täysillä ja reippaasti. Jälkeenpäin kuulin, että Onni oli mennyt tosi nätisti ja salamana istumaan ja maahan silloin kun pitikin. Lopuksi otettiin luoksetulo ja senkin Onni teki nätisti.

Tuomari kommentoi tottelevaisuusosion lopuksi, että ihan kuin koira olisi ajatellut kokeen aikana "ei saa maalimassa pittää liikaa kiirettä". Seuraamista tulisi hioa ja minun pitäisi olla topakampi koiraa kohtaan. Olisi tehnyt mieli vetää hihasta: "kyllä se kotona ja treeneissä osaa paljon paremmin". Tottelevaisuusosio meni läpi ja saimme luvan tulla kaupunkiosioon mukaan. Tottelevaisuusosiossa oli hyviä asioita, mutta se seuraaminen jäi harmittamaan. Olisi ennen koetta varmastikin pitänyt järjestää jollain tavalla pehmeämpi lasku koiralle koepaikkaan. Edellisenä päivänä ainakaan huomiota se ei saanut ylenmäärin eikä mitään ylimääräistä herkkua. Lumikin saattoi edesauttaa hepulimielen kehittymisessä. Ensi kerralla tietää sitten ottaa nuo asiat huomioon.

Tiesin, että jos pääsisimme kaupunkiosioon asti, siinä ei olisi ongelmia. Eikä kyllä ollutkaan. Onni kulki nätisti eikä edes huomannut muita ihmisiä ja koiria. Tuloksena hyväksytysti suoritettu käyttäytymiskoe ja BH-titteli nimen eteen. Myös Ainu-sisko läpäisi kokeen hyväksytysti ja yllätti hienolla osaamisellaan. Onnea Ainu!

Nyt kotona on väsynyt koira, nukahti heti kun pääsimme sisälle. Tästä sitten lähdetään kohti uusia seikkailuja. Saa nähdä mikä on seuraavana etappina. Kenties tottelevaisuuskokeet. Ensin Onni saa kuitenkin levähtää vähän treenaamisesta ja tehdä koiramaisia juttuja, kuten laukata päättömänä pitkin metsiä ja järsiä mehukkaita luita. Eihän sitä sovi liikaa harjoitella ettei tule  tylsistyminen...

    

 

  "Merkki, jonka BH-kokeen suorittanut saa"