Nyt on saatu nukuttua kokeiden päälle yön yli ja edelleen tuolla papereissa nököttää ykköstulos. Ei sitä vaan usko, että meidän Mauno sellaiseen suoritukseen ylsi. Muistan vielä silloin, kun Onni pojotti Helevi-Äipän vatsassa ja kävimme katsomassa kasvattajien luona treeniä. Inkeri taisi silloin tehdä pienen hakuruudun sokkona malliksi meille ja mietin silloin, että vitsi jos Onni ikinä tajuaisi miten tuollaista tehdään niin olisin ikionnellinen. Se näytti niin hienolta, kun koira lähti metsään ja hetken päästä tuli dami suussaan pois. Ja että sitä voi jopa ohjata! Ohhoh! Pari vuotta sitten metsästävät ja kokeilevat koirat olivat meille jotakin uskomattoman upeaa. Ja ovat tietenkin edelleen. Erotuksena on se, että meidän pienestä mammutista on kasvamassa iso mies. Se osaa sellaisia asioita, joita en kuvitellut sen ikinä osaavan. Onni on vastikään täyttänyt kaksi vuotta ja mielenkiinnolla odotamme mitä tulevaisuus aikanaan tuo tullessaan.

Iskälle yritin vakavalla naamalla sanoa, että nyt sinne avoimeen luokkaan sitten niin pian kuin vain voi. Melkein löysin pääni vessanpöntöstä - ei ymmärtänyt hjuumoria. Vaan ihanhan se on totta, että ylempiin luokkiin paahtaminen lyhyessä ajassa ei tekisi Onnille hyvää. Täytyy pitää järki päässä sen asian suhteen. Voihan se toki joillekin koirakoille sopia, mutta Onni on kuin hyvä viski: siinä on hieman pyöreä ensivaikutelma, se on persoonallinen ja miellyttävän pehmeä. Jälkimaku on kauniin kihelmöivä, saa odottamaan lisää. Ei voi  kuitenkaan nauttia kerralla suuria annoksia, muutoin suuhun hulvahtaa turpeinen ja kitkerä jälkimaku. Oikealla tavalla nautittuna jäljelle jää lämmin ja hyvä tunne.

Tänään Onni kuljettaa Omenan omaa "Poikaa" mukanaan. Siitä on lirvaistu naamaan nakki jos toinenkin. Katsotaan minne se tänään ehtiikään. Pyry ei sitä ole mukana kuljettelemassa, sillä Fyrkkis lähti Iskän kanssa haulikkokisoihin sekä paikkailemaan venettä sorsastuskautta ajatellen. Pyryllä siis taas paukkuhoitopäivä. Ongelmia ei ole sen suhteen ollut, mutta mitä enemmän jyskää niin sen parempi. Tottuupahan ainakin.