Ihailen ihmisiä, jotka käyvät usein koiransa kanssa näyttelyissä. Uskomaton määrä puunausta ja puleerausta. Onni on pesty viimeksi joulukuussa ja sekin vain siitä syystä, että kaveri alkoi haista pahemmalle kuin ranskalaiset vuosikertajuustot. Nyt alkoi kuitenkin tulla pikku pakko pesupuuhaan. Mutikainen on menossa noin viikon päästä näyttelyihin. Viimeksi olimme elokuussa - onpa ollut pitkä väli.

Noh. Onnia kun alkaa pestä niin sitä koirashampoota saa varata aika reilusti. Kaveri seisoo tyynesti kyllä paikallaan ja antaa muokata kuinka vain. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun Omppu päättää, että nyt on pakko ravistaa itseään. Mikäli ehdin, juoksen suihkuverhon taakse piiloon. Efekti on sama kuin heittäisi jotain vähemmän kiinteää pöytätuulettimeen. Kaikkialle räpisee ja rankasti. Pesu itsessään meni vaivattomasti ja sen jälkeen siirryimme kuivausvaiheeseen. Harmi, että näillä kultsuilla on melkoinen pohjavilla. Ei nimittäin kuivu pikkaisen fööniä vain näyttämällä. Useampi tunti sitten saatiin tuhrautumaan tähän Monskin tuunaukseen ja hienostelumeininkiin.

Meillä oli sunnuntaina kasvattajan koollekutsuma trimmauskurssi. Sinne sitten piti mennä uudella ja ah, niin upealla autolla. Iskä kuitenkin lähetti jostain korpiriu'ulta viestiä, että autolla ei saa ajaa ilman lämmittämistä. "Niin mitenkä oli? Miten se laitetaan lämmittimeen?". "No, ois varmaan kannattanut joskus opetella". Positiivisuuskäyrä näytti siinä vaiheessa maan keskipisteeseen ja ajattelin, että what ever sitten, pidä tunkkis. Onnille kurapuku päälle ja kävellen liikenteeseen. Kohta jo kasvattaja soittikin ja kysyi, ettehän ole tehneet eeppistä virhettä ja lähteneet jalkapelillä tulemaan. No eipä... Kasvattaja sitten haki meidät, Onni uudelleen tassujen pesuun ja vihdoin trimmauspöydälle. Samalla kertaa oli paikan päällä poliisikoirien koulutusta ja Onni pehmeänä jätkänä alkoi jo pelkästä tiukasta ilmapiiristä tärisemään. Kun saatiin Onni nostettua trimmauspöydälle, Matikan puntti tutisi siihen malliin, että pöytä meinasi lähteä itsestään liikehtimään. Onni-poloinen. Ei se ole tottunut mihinkään tosikkomeininkiin. Se on Äiskän oma pullamössö  

Trimmaus itsessään meni tosi mukavasti, Äiskä sai ensin harjoitella vähän Maijan trimmaamista. En kyllä tiedä millä perusteella kasvattaja antoi Äiskän tarttua saksiin ja Maisulle alkaa vahinkoa tekemään. Nipsin hyvin varovasti... Maijassa ei juuri ollut karvaa, mutta voi hyvä isä nähköön kun Onska noustettiin pöydälle. Olisi oikeasti tarvinnut sitä leikkuupuimuria. Se innostui kasvattajan käsittelystä kovasti. Alleviivaan sanan kovasti. Irtokarvat trimmauksen yhteydessä tarttuivat anatomisesti kriittisiin paikkoihin. Meinasipa Onnista tulla Anni, kun häiritsi innostuneisuudellaan trimmaajaa.

Tällä hetkellä Onni näyttää aivan pikkupojalta, joka olisi käytetty juuri parturissa. Korvat on leikattu malliin potta. Moni voi varmaan kuvitella mielessään sellaisen ruskeaan kaapuun pukeutuneen munkin, jolla se tukka on tasapitkä polkkatukka kaikkialta. Siltä Onni näyttää nyt. Munkkiveljeltä. Noin se täytyykin olla, mutta hieman menee totuttautumiseen aikaa, kun aina on nähnyt sen sellaisena laitapuolen kulkija- versiona. Kun puunauksesta on kulunut nyt päivä, on Matikka ehtinyt jo piehtaroimaan maassa, ripuloimaan villahousut ja astumaan öljyläikkään. Eli aion vasta päivää ennen näyttelyä katsoa tarvitseeko sitä pestä. Fingers crossed.