Hirrrmuiset pakkaset! Pikku Pyry ei kauaa pysty pihalla olemaan, kun pakkasta on yli sietokyvyn. Onneksi Onnimanni viihdyttää sitä sisällä ja huomenna tulee Jerry käymään. Sunnuntaina kävin Royal Canin-koiranruokaluennolla, jossa kerrottiin jätti- ja suurten rotujen ruokinnasta. Asioista oli kertomassa Dog Breeder Manager Minnie Vane-Tempest (kuvassa). Luennosta oli ehkä eniten hyötyä kasvattajille, mutta siellä ainakin tuli selväksi penturuokinnan tärkeys. Niin monia tärkeitä ravintoaineita, joita pennun tulisi saada sopivassa suhteessa! Kaikkein helpoin tapa varmistaa tämä on kuunnella oman rodun kasvattajaa ja valita laadukas ruoka. (Positiivinen) Yllätys kaikille blogin seuraajille: en kirjoita aiheesta tiivistelmää

Onnin kanssa ollaan vähän tokoiltu ja 19.2. olisi koe Pieksämäellä. Pikkuhiljaa tulisi aloitella avoimen luokan liikkeitä. On ehdoteltu myös voittajaluokan liikkeiden mukaan ottamista. Tätä perustellaan sillä, että luokanvaihdot olisivat helpompia. Olen hieman epävarma asiasta. Meillä ei ole sinänsä kiirettä mennä luokasta toiseen. Onni varmastikin oppisi uusia liikkeitä, mutta pohdin miten käy meneillään olevien liikkeiden. Tällä hetkellähän niitä en ole niitä hionut aivan tappiin asti. Näitä asioita täytyy mietiskellä. Tällä hetkellä suurin osa tokoiluajasta on kuitenkin koirasta ja itsestä mukavaa. Sellaisena sen haluaisikin pitää. Jos Äiskällä alkaa pälli levitä liikkeistä stressaamisella niin silloin käy Matikallekin varmasti niin. Pyrylle ajattelin opettaa pikkuhiljaa sivulletuloa ja yhden-kahden askeleen seuraamista. Sulaisipa maa pian niin pääsisi pihalle harjoittelemaan. Pikkuista ei viitsi siellä vielä (varsinkaan lumen aikana) harjoittaa.

Äiskä teki historiaa ja kävi viikonloppuna ostamassa sukset. Nyt odotellaan, että joku käy järvelle ajamassa urat moottorikelkalla niin Matikainen pääsee mukaan reissuun. Tuonne yleisille laduille ei sitä viitsi viedä. Onni on sen verran roteva, että saattaisi vähän latupohja polkeutua. Ja ihmiset kiittäisivät Tänään opin taas, ettei kylpyhuoneen ovea sovi jättää raolleen suihkuun mennessään. Olin ollut suihkussa hyvän tovin, kun huomasin kahinaa suihkuverhon takana. Kukas muu se sieltä tunkee suihkuun kuin Pikku-Pyry. Pää ehti kastua ihan märäksi. Sain vietyä kaverin pois, kun se ilmoitti että nyt on pissihätä. No kuivaa koiran pää läpikotaisin ettei palellu ja vie pissille. Sen jälkeen mene jääpuikkona itse takaisin suihkkun. Koko toimituksen ajan Onni seisoi suihkun ovella ja katsoa tapitti ihmeissään koko tapahtumasarjaa. Viikonloppuna Pyry myös vahingonomaisesti nielaisi 3/4 nakkia. Ja meinaan, että nielaisi. Syöksyi suoraan kohti nakkia eikä purrut, ei maistellut. Ajattelin, että nyt se on menoa. Ei tainnut kuitenkaan edes närästää. Voi pempe-parkaa.

Helmikuun lopussa olisi tarkoitus viedä Iskän kanssa pojat näyttelykurssille, jossa opetetaan koiran esittämisen alkeita. Äiskä kun on ihan käsi tuossa koiran esittämisessä. Onni on vielä niin iso koira, että sen kanssa pitäisi juosta pikajuoksijan vauhtia tai olla aika pitkä ihminen. Molemmat vaihtoehdot ovat minulle aika mahdottomuus. Sitten on vielä se peitsaaminen... Taidanpa jatkossa keskittyä näyttelyjuttuihin vaan tuon Pyryn kanssa