Motto: Jos onnistuu täällä, niin sitten onnistuu missä vain. Mitä pahempi ryteikkö ja soisempi ranta, sitä parempi. Tai no... Onni ja Pyry kävivät sooloilemassa hieman eilen. Onnilla meni ihan ok markkeeraukset ja linja, Pyryllä vesimarkkeeraus meni aluksi ihan hongikkoon. Ilmeisesti unohti, että lähetyspaikkana oli upottava niemeke. Pöllö lähti juoksemaan sivulle ja upahti jorpakkoon. Piti suostutella hieman ennenkuin suostui hyppäämään lampeen. Onneksi isoveli näytti mallia.

Iskän kanssa sovittiin yksissä tuumin, ettei Äiskä lähde enää nometreeneihin. Ei ole hermorakenteeni soveltuva sinne. Äiskä puuhastelee sunnuntailajien, vepen, tokon ja mejän parissa, Iskä on kuulema tosimiesten hommissa... Verenpaine kohosi sen verran, että Äiskän messuaminen ja mölkätys kuului varmaan veli venäläiselle asti. Autossa sitten jo Äiskältäkin irtosi hymy, kun kaadoin saapikkaista humusvellit pois ja sain vettä juotavaksi. Ainoa kuiva paikka housuissa oli reisilellukoitten kohdalla. Jännityksen tiimellyksessä olin puristanut sisäreidet niin kovasti yhteen, ettei edes vettä ollut sinne päässyt. Muutoin olin lantiota myöten kurassa ja löllössä. Mielestäni eilisen perusteella Pyryä ei viedä taippareihin kahteen vuoteen... Mieli varmasti muuttuu, kun saa taas onnistuneet treenit alle. Tavattiin myös herra kärmes pusikossa ja sotkettiin se suon silmään. Onneksi ei purrut ketään.

Treenilampi:

Onnin linjaharjoitus. Pahoittelut kuvalaadusta.