Taas on kulunut pari päivää edellisestä päivityksestä - varmaan mennyt vepekisoista toipuessa. Oli se vaan mahtava juttu, että ne alokasluokan ykköset sattuivat natsaamaan juuri ensimmäisiin kisoihin. Pääsimme seuran seuraaviin harjoituksiin jo avoimen luokan alkeet mielessä. Hommahan vaikeutuu siten, että esimerkiksi käskyjen määrä tippuu kuudesta käskystä kolmeen ja liikkeisiin tulee hieman haastetta. Jokaisesta ylimääräisestä käskystä luonnollisesti tulee miinusta, mikä taasen vaikuttaa lopulliseen tulokseen. Kaikilla koirakoilla on kisan alussa 100 pistettä ja mikäli virheitä tulee, niitä miinustetaan tuosta potista. 90 / 100 ja siitä ylöspäin oikeuttaa vielä niin sanottuun ykköstulokseen. Mikäli pisteet jäävät pienemmiksi, tulee kakkostulos, kolmostulos tai sitten ei palkintosijaa ollenkaan. Onnin tulisi jossain elämänsä vaiheessa saalistaa kolme kappaletta näitä ykköstuloksiksi kutsuttuja pistesaaliita. Sen jälkeen se siirtyisi voittajaluokkaan. Kun voittajaluokassa saa vähintään kahdelta eri tuomarilta ykköstulokseen oikeuttavan pistemäärän, on mahdollisuus tulla vesipelastusvalioksi. Tähän koiran täytyy saada näyttelyssä vielä tietty tulos, mutta siitä sitten joskus. Pyryn mummo Vappu, eli Häämörin Leirituli viralliselta nimeltään, suoritti kaikki vaaditut asiat ja voi näin möhnötellä tyytyväisenä hellepäiviä kotipatiollaan. Aika guru se Vappu Hymy

Jos Onni joskus elämänsä aikana pääsee vaikka voittajaluokkaan asti, ollaan täällä päässä tosi iloisia. Mutta niistä viimeisimmistä treeneistä. Olikohan ensimmäinen kerta ikinä, että Äiskällä oli semikirkas ajatus mielessään siitä mitä treenataan. Yleensä on vain helppo luottaa kasvattajaan (eli Vapun omistaja) ja hänen ohjeisiinsa. Mietin kuitenkin, että kait niitä omiakin aivoja täytyy pikkuhiljaa alkaa käyttämään. Oli siinä sitten pientä käynnistymisvaikeutta, mutta selvittiin hengissä. Halusin ottaa Onnille avoimen luokan vientiesineillä viennit rannalta veneeseen sekä oman veneen hinauksen. Tähän astihan Omenalla on saanut olla oma vientiesine (meillä ollut vesilelu), joka tulee käskystä viedä veneeseen. Avoimessa luokassa tuo vientiesine arvotaan ja se voi olla joko a) dummy eli dami b) poiju c) pelastusliivit. Damin kanssa en usko olevan mitään erikoista, joten kokeilimme poijua ja liivejä.

Ne jotka ovat Onnin nähneet, tietävät, että kyseessä on vasikan kokoinen kultsu. Siis suu on myös kuin seitsemän leivän uuni. Poiju on esine, jossa on kelluke sekä sen päässä naru. Koiran tulisi ottaa naru suuhunsa ja uida sen kanssa rannasta veneelle. Alku meni Onnillakin hyvin, kunnes se luuli kellukkeen olevan se kantoesine. Ei muuta kuin hillittömän kokoinen muovipylpyrä kitusiin ja venettä kohti. D'oh. Ei paikalla olleen tuomarin mukaan virhe, mutta poijua ei saa antaa suoraan suuhun. Jos koira sen itse korjaa niin sitten saa olla. Hieman päänvaivaa aiheutti myös se, että O jäi palloilemaan veneen reunoille ja ihmettelemään miksi oma vesilelu ei lennäkään palkaksi veneestä. Nythän koiran tulisi uida takaisin rantaan poijujen väliin, kun edellisessä luokassa liike loppui siihen, kun vastaanottajalla on lelu kädessä. Yritimme sitten oikaista tätä käsitystä vaihtelevalla menestyksellä. En usko, että ongelmaa on kun Opo vain tajuaa idean. Pääasia, että vienti itsessään onnistui. Muutama toisto vielä ja se ei yrittänyt ottaa enää koko poijua suuhunsa , vaan piti kiltisti narusta kiinni. Pelastusliivien viennillä ei ollut mitään ongelmaa, paitsi se pieni palloilu veneen rinnalla. Tästä on hyvä jatkaa!

Oman veneen pelastusta ei oltu myöskään koskaan harjoteltu. Tässä vaiheessa veneessä on koiran ohjaaja + tuomari tai koiran ohjaaja + tuomari + soutaja. Koiraa tulee pitää kiinni veneen keulassa, heittää merkistä paksu köysi veteen ja pyytää koira veteen hinaamaan vene köydestä maalitolppien väliin. Onni hoksasi heti kupletin juonen, mutta halusi välttämättä roiskauttaa veteen veneen keulasta, ei siis hieman sivusta kuten muutaman kerran ehdotettiin. Keulasta hypätessä on viisaampien mukaan se vaara, että koira hyppää köyden päälle eikä löydä sitä tahi sotkeentuu siihen. Onska pärjäsi tässä liikkeessä paremmin kuin ohjaaja - taas jälleen jännitti. Onneksi tuo koira on paljon viisaampi kuin minä, muuten oltaisiin siinä itsessään ja syvällä. Ensi viikolla kerrataan nyt opittua tai katsotaan loput liikkeet, riippuen siitä menemmekö sunnuntaina harjoittelemaan. Nyt täytyy edetä rauhassa, kiirettä ei ole ja haluamme pitää lajin mukavana molemmille. Onni sitä paitsi on ylittänyt toiveemme jo monta kertaa, tänä kesänä piti olla soveltuvuuskoe tavoitteena, mutta hups heijjaa, tässä harjoitellaan jo näitä avoimen luokan liikkeitä. Onnista kyllä huomaa, että se pitää lajista. Rannalla se alkaa tärrätä innostuksesta ja autosta otettaessa sen häntä huiskaa miltei sijoiltaan. Voimasivuja (ne on niitä, että ohjaaja kaatuu) otetaan kuusikymmentä kymmenessä minuutissa. Vepetreeneissä en kiinnitä huomiota heilumiseen ja yli-intoiluun, Onni niin harvoin tohkeilee, että täytyy pieni apinointi sallia Hymy Sitäpaitsi sekuntikello ei ehdi sitten kisoissa niin kauaa kilkattelemaan, kun Mauno Murikka työstää kroolilla menemään rintakarvat väristen...