Olipas eilen mielenkiintoinen päivä. Onni kävi katselemassa miten vesimarkkeeraus kulkee ja Pyry haistelemassa verijälkeä. Eeppistähän siitä taas vaihteeksi tuli. Omena oli ollut treeneissä sekaisin kuin seinäkello. Oli hörppinyt vettä henkeensä normaalin uinnin aikana ja markkeeraukseen lähdettäessä juossut vain rantaviivaa pitkin. Ai niin, oli se saanut myös hepulit kesken kaiken. Näihin sanoihin Iskä tiivisti treenien annin ja voitte miettiä menikö putkeen. Kotona vain täytyy analysoida, jotta mikähän siinä taustalla mahtoi olla. Ei kuulosta kovin Onnimaiselta.

Eilisissä jälkitreeneissä opin paljon uutta niin jäljen tekemisestä kuin koirastakin. Ennen harjoitusta mietin, että Rypsi todennäköisesti riehuu ja kiehuu pitkin poikin jälkeä eikä hoksaa. Positiivista oli kuitenkin, että se pysyi jäljellä koko matkan eikä töhöilyä tapahtunut. Itse asiassa päinvastoin. Tilanne meinasi käydä liian jännittäväksi Pikku-Pyrylle. Se haki Äiskästä koko ajan turvaa katselemalla ja kyöhäämällä aivan vieressä. Siinä sitten tsemppasin sitä parhaani mukaan ja aina kun se sai pikkuisenkin edettyä, kehuin kovasti. Takajalat olivat Harakalla kuin liimatut eikä se meinannut saada niitä irti sammaleesta. Pienetkin rasahdukset piti kääntyä äkkiä katsomaan ja töppöhäntä tutisi vähän väliä koipien välissä. Asento oli kyyrympi kuin dekkarisarjoissa konsanaan. Loppumakaukselle tultaessa poika reippaasti nuuski alueen ja rovelsi syödä makaukselle jätetyt makkaranpalat. Kun poistuimme jäljeltä, alkoi iloinen huplatus ja riekkasu: "olipa jännittävää!" Pyry kun on mielestään tosielämän Jackie Chan niin oli mielenkiintoista nähdä kuinka tästä "mie tiiän!" -tyypistä tuli turvaa hakeva mammanpoika. Hyvinkin hellyyttävää. Päästyämme autoon Ryydiker nukahti noin kahden minuutin sisään. Rankkaa hommaa ja vielä kun jännittää kaiken hyvän lisäksi!

Muilla meni jälkien perässä nuuskuttelu aivan tosi hienosti. Mukana olivat Alli, Lilja, Maija, Vili, Armas, Dante, Ellu ja Pyry. Mukavankokoinen porukka siis. Ohjaaja kertoi, että ennen ensi treenejä voisi tehdä pari kymmenen metrin mittaista jälkeä ja antaa niiden hajustua rauhassa. Hajustaminen tietenkin laimennetulla verellä, ei jytymmällä tavaralla. Jäljelle voisi jättää halutessaan palkkaa. Nythän jälki tehtiin tuoreeltaan ja se oli noin viisikymmentä metriä pitkä. Seuraavat harjoitukset ovat viikon päästä. Tästä se lähtee. Mietin, että Onnin voisi ottaa mukaan myös kokeilemaan. Toistaalta, tänään on vesipelastustreenit ja tuo nomehomma on nyt päällänsä. Kunpa Orponaattori nyt saisi koottua itsensä sinne treeneihin, niin saisi jotain aikaiseksikin tulevaisuudessa.