Omenalla oli eilen nimipäivä. Muistimme kyllä, mutta blogionnittelu jäi kirjailematta. Onnea siis Onni-rakas. Eilen oli pitkä päivä, sillä Äiskä kävi töissä, siivosi ahkerasti kotia ja illalla suuntasimme näyttelykurssille koko konkkaronkan kanssa. Mukana oli myös Jerry. Ennen kurssin alkamista kokeilimme Onnin kanssa ensimmäistä kertaa tokoliikkeitä vähän isommassa tilassa. Teimme avoimen luokan estehyppyä sekä kapulanoutoa. Verrattuna siihen kuinka onnettoman vähän ollaan treenattu, Onni teki hienosti. Se varmaan miettii, että tehdään nämä hommat nyt sittten pois alta niin päästään tekemään muutakin. 13.3. olisi tottelevaisuuskoe ja Onni on ilmoitettu. Tänään tajusin, että sinne on joku 12 päivää aikaa. Nyt täytyy katsoa tilannetta mennäänkö vai ei. Polttelisi kovasti lähteä kisaamaan, mutta kuten olen miljoona kertaa sanonut: keskeneräistä ei pitäisi viedä. Lähipäivät ratkaisevat siis paljon.

Näyttelykurssi itsessään meni mukavasti. Iskä ohjaili Pyryä ja minä Onnia. Pyry oli hienosti, vaikka on vasta ihan peenu. Onninkin kanssa meni ihan ok. On vaan minussa vikaa, kun minulla ei oikein ole koordinaatiokykyä, kuntoa tai tasapainoa juoksuttaa ja asetella koiraa. Onnin mitta kuononpäästä hännänpäähän on enemmän mitä minun käsieni väli, vaikka kuinka venyttäisin. Iskästä taitaa tulla meidän perheen kehäkettu. Tai no, heti kun olisi auto millä lähteä. Katiska on ollut puoli viikkoa "huollossa", kuten Iskä asian ilmaisee. Ei ole mitään hajua mikä osa nyt vaihdetaan. Katiskan piti tulla kotiin jo eilen, mutta ei tullut. Olisikohan jäänyt lopullisesti sinne jonnekin? Mahtava juttu, että on edes joku auto jolla pääsee koirien kanssa, mutta kaarassa saisi olla kuitenkin enemmän tilaa ja turvallisuustekijät taitavat meidän kotsassa olla miinuksen puolella. Sanoin eilen Iskälle, että varmaan kymmenen vuoden päästä meillä on vielä Katiska tuossa pihassa. Odotellaan tässä, että Pyry kasvaa tuosta. Sitten takapenkillä istuu kaksi koiraa päät katossa ja taustapeilistä näkyy vain Matikaisen väräjävät kulmakarvat.