Sadepäivänä joutessani penkasin taas poikien sukua ja jostain aikojen takaa löytyy vanhaa brittiläistä Stanroph -kennelin linjaa. Löysin tutkaillessani Anne Woodcockin haastattelun, jonka tankeroenglannillani suomensin. Pahoittelut siitä. Tuo haastattelu on useammassa osassa, joten suomentelen lisää kun ehdin.

Alkuperäistekti: "An Interview with Anne Woodcock, by Valerie Foss"

Julkaistu: Dog World, Golden Retriever showcase, April 17, 2009

Suomeksi kääntänyt: Äiskä

Linkki englanninkieliseen tekstiin: 1, 2, 3, 4.

 

Kuinka aloititte kultaistennoutajien parissa?

Vuonna 1979 päätin, että perheeni kahden pojan tulisi saada omistaa lemmikkikoira. Eräällä naapurillamme olikin ihan kultainennoutaja ja Val, paras ystäväni koulusta, omisti myös tätä rotua. Päätin siinä vaiheessa, että tämän rotuisen tahdon minäkin. Katselin paikallista lehteämme ja löysin pentueen, jossa oli kuusi narttua. Tarkemmin kyseltyäni kävi ilmi, että saisin itse valita pennun. Valitsin tuhmimman, joka piti erityisesti ruusupensaan tuhoamisesta. Sen nimi oli Clevarly Claire, josta tulikin Stanroph -kennelin kantanarttu. Jokainen kennelimme koira on sidoksissa jollakin tavalla tuohon kyseiseen narttuun.

 

Ensimmäiseen pentueeseenne kuului Ch Stanroph Steal A Glance. Miksi päätitte pitää sen ja kuinka aloitte käydä näyttelyissä?

Kun pentu oli kymmenen kuukauden ikäinen, naapurini kysyi aioinko käyttää sitä näyttelyissä. Kerroin sen olevan vain lemmikkinä, joten naapurini lupasi viedä sen paikalliseen näyttelyyn ja katsoa mitä siitä tuumitaan. Se sijoittui kolmanneksi ja olin niin vaikuttunut, että päätin lähteä näyttelyihin itsekin. Ensimmäisellä kerralla poistuin näyttelykehästä kyynelsilmin. Takanani seisovalla esittäjällä oli maksanpaloja ja narttuni ei tietenkään suostunut kuuntelemaan minua yhtään. Seuraavalla kerralla taskuni olivat täynnä maksanpaloja ja arvaatko mitä. Me voitimme. Tuomarina oli Val Birkin (Kennel Sansue).

Narttuni saavutti 13 ensimmäistä sijaa ja loppu on historiaa. Olin täysin koukussa! Päätin pennuttaa koiran kun se oli kolmevuotias ja siitä pentueesta pidin itse yhden koiran. Nartun nimi oli Ch Stanroph Steal A Glance eli Sadie. En juuri tiennyt mitä odottaa. Sadien pää muistutti hyvin paljon erään ihailemani koiran päätä. Sen koiran nimi oli Sh Ch Muskan Miss Dior.

 

Päätitkö jo ensimmäisen pentueesi osalta mitä sukulinjoja seuraisit? Mitä sen aikaisia kenneleitä / kasvattajia ihailit?

Kun aloitin esittämisen valiotasolla, vietin paljon aikaa kehän reunalla seuraten koiria. Kun aikaa kului, ymmärsin tietyntyyppisten koirien vetoavan minuun kerta toisensa jälkeen. Tutkiessani tarkemmin asiaa, huomasin koirien suvussa olevan tiettyjä yhteisiä linjoja. Yhteisiä koiria suvuissa olivat Moorquest, Rossbourne ja Yeo.

Moorquest -linjat olivat syvällä Deerflite -kennelin koirissa. Tästä ja Yeosta syntyikin juuri tietyntyyppisiä koiria. Rossbourne oli aavistuksen verran erilaista tyyppiä, mutta ihailin silti tämän jalostuksen tuloksena syntynyttä olemusta ja tasapainoa. Perehdyin narttuni sukupuuhun ja huomasin, että sen isä oli Deerflight Tradition of Janville ja sen äiti oli Rossbourne Arun. Molempia linjoja siis löytyikin jo koirani suvusta. En voinut uskoa kuinka onnekas olin ollut! Seurasin erään senaikaisen suosikkinarttuni jalostusta ja havaitsin, että se oli Ch Moorquest Mugwumpin jälkeläinen. Siinä vaiheessa ei ollut epäilystäkään, kun päätin ensimmäisen uroksen käyttämisestä nartulleni. Sen täytyi olla juuri tuo uros ja toivoin saavani jotain sellaista kuin Muskan Miss Dior. Niinpä matkasin Devonin syvyyksiin käyttääkseni koiraa, jota en ollut koskaan nähnyt. Lienee tarpeetonta sanoa, että en ollut ollenkaan pettynyt siihen tai mitä se jätti jälkeensä Tessani kanssa.

 

Clevarly Clare of Stanroph näyttää olleen tärkeä narttu jalostusurasi alussa. Miksi? Sen tytär Stanroph Silent Tears oli sekä Sh Ch Stanroph Soldier Boyn että Sh Ch Stanroph Shoe Shine Boy at Lindjanin emä ja emänemä Sh Ch Stanroph Sierra Solitairelle, Sh Ch Stanroph Spring Fantasylle ja Ch Stanroph Sailor Boylle. Kaikki kennelin koirat polveutuvat näihin – mitä olet mielestäsi saanut niistä linjoihisi?

Claire oli tosiaan kantanarttuni ja sen tyttärellä Silent Tearsilla oli erittäin tärkeä rooli kennelimme kehitysvuosina. Eri urosten kanssa se tuotti valioita, minulle kaksi. Kun risteytin sitä Rossbourne -linjojen kanssa, se jätti minulle elämäni koiran, Stanroph Shere Fantasyn. Se oli uskomaton narttu – ykkönen koko maassa viisi kertaa. Se periytti jälkeläisilleen monia avuja huolimatta siitä millä uroksella sen astutti. Kun risteytin sen takaisin Moorquestin linjoihin, jälkeläisenä syntyi Ch Stanroph Sailor Boy, joka oli edesmenneen mieheni suosikki riistan talteenottajana. Sen pentusisar Stanroph Sally Ann for Ritzilyn on osakseen joissakin Ritzilyn -linjoissa. Vaikka sitä käytettiin uusissa linjoissa, sen hyvät ominaisuudet paistoivat läpi myös niistä. Mielestäni se onkin merkki laadukkaasta jalostusnartusta. Suurin osa menestyksestäni kuuluu näille koirille. Voisi sanoa, että ne ovat kasvatustyöni kivijalka. Narttulinjani ulottuvat pitkälle ja mielestäni se on tekijä, jolla saavutetaan jatkuvaa laatua.