Ehtoota jälleen arvoisa lukijakunta! Uusi kone on hankittu vanhan tilalle ja loppukuu vedellään Elovenaa naamaan. Eikös muuten erään "julkkiksen" tuore aviosiippa napostellut koirankin ruuat paremman puutteessa? Äiskä ei moiseen voisi sortua, nakerrellaan mielummin vaikka sitä kuuluisaa jäätynyttä käpyä.

Paljon on ehtinyt vettä virtaamaan putkistoissa sitten viime päivityksen. Pyry on aloittanut taipumuskoekurssin, Onni kävi tottelevaisuuskokeissa, Pyry trimmattiin ensimmäistä kertaa ja muutenkin ovat pojat vikkeröineet ympäriinsä. Näyttelyihinkin on intouduttu ilmoittautumaan.

Aloitetaanpa ensin Pyryn taipumuskurssista. Iskä on roijannut karvaista junioriamme, 7 kk, haistelemaan millä meiningillä sitä riistaa tulisi metsästä kantaa. Muutoin onkin suksi luistanut mukavasti, mutta eräs kerta Iskä joutui huutamaan melkoisessa häsessä niin sanotusti havuja ladulle. Olimma juuri tulleet Iskän kanssa töistä emmekä olleet ehtineet koirinemme harjoittaa väsytysriekkumista metsässä. Eräs oli tietenkin täynnä virtaa eikä kuunnellut yhtään mitään. Kun olisi pitänyt noutaa riistaa, jässikkä oli lähtenyt haipattamaan omia menojaan. Ei kuunnellut pilliä. Ei luoksetulokäskyä. Ei mitään. Tästä viisastuneena ennen jokaista kertaa on pakonomainen tarve antaa koiran juosta metsässä kaksi tuntia Onnin kanssa vapaana. Ja siitähän se on sitten lähtenytkin sujumaan!

Tänään oli ollut vuorossa pupun jälki. Kiivaasti oli jäljelle lähtenyt ja löytänytkin pupun. Pieni lenkki oli siinä kierretty ja kun avustaja pikkaisen oli pupun luona heilunut, oli Pyry sen ottanut ja kertoman mukaan ilmeisesti myös palauttanut. Että semmoista. Kotona ollaan damien kanssa otettu treeniä ja vesinouto näyttää jo mukavalta. Jos syksyyn mennessä alkaa homma mennä putkeen, niin katsotaan ilmoitetaanko Rypsiporsas taipumuskokeisiin. Pääasia, että Iskä ja Pyry tekevät hommaa ilon kautta, ei naama mutkalla. Vaan niinhän se on kaikessa tekemisessä. Ei ole koiran vika, jos ei jotain tajua. Silloin täytyy yrittää jotain toista keinoa saada sanomansa läpi.

Onni taasen kävi tottelevaisuuskokeissa ja täytyy sanoa, että siellä myö vasta kardinaalimunaukset tehtiin. Eipä sillä, olosuhteet eivät meillä ihan natsanneet ja tuomari tuntui olevan harvinaisen tiukka. Avoimessa luokassa yksi koira sai ykköstuloksen. Meidän kokeemme kaatui kaukokäskyihin, kun Onni jäi tuijottamaan tuulessa lepattavaa kehänauhaa eikä kuunnellut yhtään. Se siitä bravuurista. Liikkeestä pysähtyminen munattiin myös. Liikkeenohjaaja kertoi, että pysäytä koira tämän tötsän kohdalla. Kysyin tarkentavasti, että pitääkö koiran pysähtyä tötsän kohdalla vai antaa vain se käsky (luulisi, että jokainen koiran ohjaaja arvioi koiran pysähtymismatkan itse). Piti kuulema antaa käsky. Onnilla kun iso pyörä pyörähtää niin sitä ei sitten niin helposti pysäytetä. Omena totteli pysäytyskäskyn, mutta meni pari metriä yli tötsän. Tuomari sanoi, että pitkäksi meni. Hyvin asiallista. Sitten ei tarvittukaan kuin pieni epäonnistuminen kapulanoudossa ja avot, kolmostuloshan sieltä tuli että läjähti (AVO3).

Kokeen jälkeen Onni lauloi vanhaa Pokémonlaulua "kaikki kerätään, kaikki kerätään", tarkoittaen tulosten kirjoa. Jos MM-kisat olisi jo olleet takanapäin ennen kisaa, voisin jopa väittää Onnin yrittäneen pientä ilmaveiviä noudon aikana... Pää pystyssä yritämme viikonloppuna Nurmeksessa uudelleen. Mistä niitä "kyllä se kotona osasi" -paitoja saikaan tilattua? Mutta ei tosissaan, Onni teki niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden sitä pyysin tekemään. Oman twistin iltapäivään toivat pitkin päivää koekehän reunoilla hyppineet varikset.

Pyry on ilmoitettu viikonlopuksi näyttelyyn Sotkamoon. Ensimmäinen pentunäyttely siis. Sinne oli tulossa jokin toinenkin pentu. Tuomarina oli Niemisen Kirsi. Katsotaan miten menee, Pyry ainakin tulee heittämään jonkintyyppistä ilmaveiviä kehässä, kun Äiskä sitä esittää. Sitten varmaan heitetään "pasinurmiset" ja ollaan naamallaan jossain sorassa.

Painettakin pukkaa, kun Pyryn sisko Lilja -Lilleri pärjäsi hienosti Kuopion erikoisnäyttelyssä ollen ykkönen pikkunartuissa. Trimmauksesta ei ainakaan jää meidän homma kiinni, kasvattajan luona kerittiin tuota turakasaa ihan hyvä tovi. Kaveri on pikkaisen karvainen! Tuumasinkin, että eiköhän me saada tämäkin yksilö piakkoin tiputtamaan karvansa. Isoveli sen jo osaa.

Isoveli osaa myös treenata. Iskän kanssa ovat damitreeniä ihan mukavassa tahdissa tehneet ja nyt on suunnitelmissa tehdä metsästyskokeiden alokasluokan tyyppinen koe aidolla riistalla. Veteen liittyvää työskentelyä(esim. yliuitto) ei ole kovinkaan harjoiteltu, joten sitäkin täytyy katsella. Jonnekin nome -kokeisiin Monski on jo ilmoitettu, mutta pidetään se tässä vaiheessa vielä salaisuutena... Iskä irvailee, että Onni on vaan Äiskän toko-koira, mutta vahvasti alkaa vaikuttaa siltä, että Iskän sorsakoira se saattaa olla sittenkin. Pyrystä olisin enemmänkin toivonut nome-koiraa, kun se on niin järkyttävän vikkelä sähikäinen. Miten Pyryn vie tokokokeisiin, kun se ehtii tehdä jokaisen liikkeen miljoona kertaa ennen käskyä? Paitsi niin, onhan ne metsässä juoksuttamiset aina...

Tässä viikkotapahtumien kertaamisessa on aina se hyvä puoli, että muistaa miten ihania ja rakkaita koiria nuo pölheröt ovatkaan. Voisinkin jättää kaiken muun elämästä pois ja vaan hengailla niiden kanssa päivät pitkät. Viettää taiteilijanelämää.