Kamerakin sattui mukaan, kun eilen kävimme poikien kanssa treenailemassa. Onni treenasi lähipillitystä ja linjaa motivoidusti, Pyry koki elämänsä ensimmäisen markkeerauksen. Ei tarvinnut kissaa sanoa, kun jätkä kävi hakemassa. Pyryn ja damin välillä oli nelisen metriä syvä ja leveä kuoppa ja heitin damin kuopasta toiselle kumpareelle. Pyryn piti siis osata havaita, ettei dami tippunut kuoppaan vaan siitä vielä eteenpäin. Matkaa ehkä 12 metriä. Ei kissaa ehtinyt sanoa, kun jätkä kävi jo hakemassa. Tältä kaverilta ei nopeutta puutu. Pikkuisen rävelsi damin kanssa, mutta toi käteen kuitenkin. Laitetaan yli-innokkuuden piikkiin.

Lopuksi pojat vielä riehuivat reilun tunnin juosten hiekkaseinämiä ylös ja alas. Hienoa oli huomata, miten ne yhdessä tekevät ja touhuavat, vaikka olisivatkin irti. Olimme myös peliä "Missä Iskä / Äiskä?". Siinä jompi kumpi juoksee piiloon ja poikien täytyy etsiä. Kätevää juoksutusta, jos toinen on aivan toisessa suunnassa jossakin hiekkamontun päällä. Pojat päätyivät lopulta vielä uimaan. Pyrykin kävi räpiköimässä, vaikka jännittikin pikkuisen. Koirat olivat melko mielenkiintoisessa kunnossa, kun ensin uivat ja sitten pyörivät hiekassa. Mutta likaa se vain on ja lika lähtee pesemällä. Pääasia on, että pojat saavat riehua ja olla onnellisia. Kotona olikin sitten pesu- ja  kuivausoperaatio. Jälleen kaverit ihan kuitti. Itse asiassa ovat vieläkin.