Pyry kävi korkkaamassa tokon kenttäkauden Iskän kanssa. Aiheena taisi olla kontaktia ja luoksepäästävyyttä. Treenaajia oli pakkasesta johtuen niin vähän, että ryhmiä yhdisteltiin ja Äiskäkin jäi toimettomana pällistelemään muiden suorituksia. Onnin jätin kotiin, ettei sen tarvitse odottaa autossa. Olisi sittenkin pitänyt ottaa se mukaan.

Huvitti kovasti, kun viime päivityksessä puhuin siitä, ettei Pyry ainakaan ruutua ihan heti ota. Eikös siellä tarjottu ruudun kokeilemista. Noh, Iskä otti eteenlähetyksen parin metrin päästä ruudun sisään makupalalle. Ei tainnut Pyry kyllä ymmärtää tuon taivaallista tuosta. Ehkä ihan hyvä niin. Siinä päästiin sitten omatoimisestikin tekemään hommia ja käskytin Iskälle ja Pyrdelle seuraamista, luoksetulon ja jäävät liikkeet. Pyryllä on tainnut pyörähtää iso pyörä myös tässä asiassa. Seuraaminen oli jotain niin upeaa, puhumattakaan muista liikkeistä. Avaimena tähän on ollut takapalkka. Näin ne palaset loksahtelevat paikalleen. Ryhmässä oli otettu treenien alussa myös paikallaan käännöksiä ja pieniä siirtymiä. Ryyderin perusasennot olivat olleet täyttä rautaa. Iskä sanoi hyvin, että koiran kanssa tekeminen tuntui kevyeltä. Niinhän se onkin, tiedän itsekin. Silloin kun homma toimii, tuntuu tekeminen kevyeltä ja vaivattomalta. Kaikki ikään kuin rullaa omalla painollaan.

Kotimatkalla tuli huono omatunto, kun Onni ei ollut saanut treenata. Haimme Onsin sitten kyytiin ja suunnistimme pimeässä ja pakkasessa toiselle kentälle. Seuruutin Onnia ja tein askelsiirtymiä. Iskä myös näytti missä vaiheessa ruutu on heillä Onnin kanssa. Vautsi vau. En itse olisi saanut paremmin asioita hoidettua. Lopussa Onni otti käskytyksen kanssa liikkeen noin 15 metristä maahanmenoon asti - hienosti meni. Ihan ihme-koira tuo Onski. Ruutua Iskä on harjoitellut sillä puolenkymmentä kertaa. Täytyy jättää hetkeksi asiat hautumaan ettei käy liian raskaaksi. Tällaista tämä treenielämä on. Välillä haastavampaa, välillä kaikki sujuu kuin tanssi. Nyt tosin Iskä on aika paljon puuhannut ja Äiskä on ollut valmennuspuolella. Mutta mikäs siinä. Jos toimii niin antaa mennä vain. Eikä toisen intoa saa nitistää omimalla koiria. Uskon, että rutiinitreeneissä Pyryn kanssa tulee harjoiteltua. Toki kahden ihmisen ohjatessa samaa koiraa se aiheuttaa tiettyjä haasteita, mutta milloinkas Kiljusen herrasväki olisi haasteita kavahtanut. Pääasia, että ne tiedostetaan. Näihin fiiliksiin onkin hyvä lähteä nukkumaan. Pikku Kakkonen taisi loppua jo.